ALKUNIMET

1. alkunimillä tarkoitetaan uralilaiseen alkukieleen asti johdettuja 

sanoja (kantapermi, kantaugri, kantasamojedi ja kantaurali).

2. alle kerätyt alkunimet koostuvat kuvailevista sanoista ja teon 

sanoista (muut sanaluokat löytyvät toisista päiväkirjoista, 

kuten niminä usein käytetyt eläinten nimet).

3. kovilta kalskahtavista kantasanoista saa pehmeämpiä 

muuttamalla niiden rakennetta (oman kielen mukaiseksi).

4. kantasanoja voi jalostaa lisäämällä niihin ylimääräisiä äänteitä 

eli kirjaimia (navo->navvo->nauvo, mana->manna->manta, 

masa->maasa->maisa, heki->hekki->heikki).

5. helppo tapa keksiä uusia nimiä on lisätä tai poistaa kantasanan 

ensimmäinen kirjain (ella->nella, vulla->ulla).

6. saamelaiset sanat edustavat nimien pisintä muotoa 

(jatkettu molemmista tavuista, nuva->njuovva, kake->gaecce, 

sepe->caeppe).

7. sanojen hahmottamista auttaa ääntämisen ymmärtäminen 

(y=j tai i, lonya=lonja=lonia, w=u tai b, kawta=kauta=kabta, 

d=t, kundo=kunto, f=p, fidu=pidu).

8. suomalaiseen suuhun oudoimmilta maistuvat unkarilaiset 

sanat (suomen kulkea=unkarin halaszt).

9. samojedien ja obinugrilaisten x-alkuiset sanat voivat tuntua 

oudoilta jos ei ymmärrä lausua niitä k:lla tai h:lla (kuin myös 

saamelaisten g:llä ja selkuppien q:lla alkavat sanat).