SYNTYMÄNIMET

1. syntymänimiä voidaan jakaa heti syntymän jälkeen ja 

myöhemmin annettuihin.

2. nimeämisen ajankohta on vaihdellut syntymän jälkeisistä 

hetkistä useaan vuoteen.

3. syntymän jälkeen annettua nimeä yhistetään 

syntymäsijaan, syntymän haltijoihin ja sukulaisten henkiin 

(yhteydessä tuonilmaiseen).

4. syntymän jälkeen annettua nimeä pidetään salaisena 

(lausuttu ääneen vain syntymäsijalle palattaessa).

5. toisen nimen (kutsumanimen) antamisen ajankohta 

vaihtelee paikoittain (yhteydessä lapsen kehitykseen 

ja suojelushengen saapumiseen).

6. nimeä ei olla haluttu antaa ennen kuin ollaan oltu 

varmoja siitä että lapsi jää eloon. 

7. nimeämättömiä lapsia on kutsuttu lempinimin ja pientä 

lasta tarkoittavin nimin (vakahainen, hullukkainen).

8. nimeämisen ajoittajina pidetään lapsen kehitysvaiheita
(ensimmäinen hammas, ilme, sana, askeleet). 

9. nimenantoon yhistetään hetkeä jolloin lapsi kutsuu 

emoaan tai tunnistaa emonsa ensimmäisen kerran. 

10. oman tahdon / ymmärryksen ilmaantumista on 

pidetty enteenä siitä että lapsesta on tullut ihminen 

ja täten perheen / suvun täysivaltainen jäsen.

11. usko uudestisyntymiseen eli henkisielujen (suomen 

löyly, mansin lili) jälleensyntymiseen on vaikuttanut 

nimien antamiseen (ihmisen itsensä ei uskota syntyvän 

uudestaan vaan henkensä, elinvoimansa).

12. lapsissa on tarkkailtu tuttuja eleitä ja piirteitä, 

päätelty kenen sukulaisen henki on palannut ja annettu 

tämän nimi.

13. periytyvää nimeä on voinut käyttää kerrallaan vain 

yksi sukuun kuuluva (edellistä kantajaa aletaan kutsua 

kaimaksi tai sukulaisuutta ilmaisevalla sanalla).

14. periytyvien nimien taustalla piilee suvun suojelijasta 

eli toteemieläimestä johdetut sanat (haltijan piirteitä 

ja ominaisuuksia, omia hyveitä).

15. lapsen heikentymistä tai sairastumista pidetään väärän 

nimen enteenä (suojelushengen nimi).

16. syntymänimillä voidaan toivottaa lapsille haluttuja 

ominaisuuksia (terve, vahva) tai taitoja (ompelija, veistäjä).

17. syntymänimillä voidaan kuvailla syntymän hetkellä 

vallinneita olosuhteita (yhteydessä lapsen kohtaloon, 

tyyni=tyyni elämä).

18. syntymänimillä voidaan pyhittää lapsi jollekin haltijalle

(kyseisen henkiolennon suojelukseen, ukkosella syntynyt

Ukon suojelukseen). 

 

19. nimien lisäksi lapsille on sepitetty oma laulu

(sisältää nimen ja elämän tärkeimmät tapahtumat,

vanhemmat aloittavat laulun). 

20. ihmisen on uskottu syntyvän uudestaan niin kauan kun 

hänet / laulunsa muistetaan.