NIMENANTOON LIITTYVIÄ TAPOJA

1. lapsen nimikkoeläimeksi valitaan samana vuonna, 

vuodenaikana, kuuna tai päivänä syntynyt eläin 

(parhaimpana pidetään samana päivänä syntynyttä, 

uskotaan elävän lapsen kanssa rinnakkaiselämää, 

vaiheistaaan ennustetaan lapsen tulevaisuutta).

2. lapselle valitaan metsästä nimikkopuu (parhaana 

pidetään lapsen ikäistä, uskotaan varttuvan lapsen 

kanssa ja olevan yhteydessä kohtaloonsa, puuhun 

sidotaan punaisia nauhoja joita siirretään ylöspäin 

lapsen kasvaessa).

3. lapsi nimetään saunassa ensimmäisen hampaan 

puhkeamisen jälkeen (vrt. syntymäsijalla, hampaiden 

tuloa pidetään elinvoiman saapumisen merkkinä,

vrt. suojelushengen).

4. nimettävän lapsen kaulaan tai käteen ripustetaan 

suojeleva taikakalu (isovanhempien laatimia 

pidetään parhaina).

5. nimettävää lasta kylvetetään vatsallaan kevyesti 

vihtoen ja ihoa sivellen.

6. lapsille ei anneta elävien sukulaisten nimiä 

(uskottu lopettavan suvun jatkumisen, vrt. nimet 

jälleensyntyvinä sieluina).

7. nimeä ei lausuta ääneen ennen nimijäisiä (uskottu

heikentävän nimen voimaa ja tuovan lapselle huonoa 

onnea). 

8. lapselle valitaan syntymäyönä oma nimikkotähti 

(vrt. tähdet sielujen olinpaikkana).

9. lapselle sepitetään oma laulu joka sisältää 

nimensä ja tärkeinä pidettyjä asioita elämästään

(lauletaan nimenannon aikaan ja perhetapahtumissa 

siitä lähtien).

10. lapsi jatkaa omaa lauluaan aikuisena (laulu 

kasvaa sitä pidemmäksi mitä vanhemmaksi ihminen 

elää, vrt. haltijoiden omat laulut).

11. omaa laulua voidaan hyräillä ihmistä ajateltaessa

(sävel sanoja tärkeämpi). 

12. omaa laulua kutsutaan suulauluksi (suy, 

esitetään hartaasti hiljaisella äänellä, toisen laulun 

kuullessaan on kohteliasta esittää omansa). 

13. emo antaa lapselle saunanimen heti syntymän 

jälkeen (salassa muilta, nimeä ei lausuta ääneen, 

uskotaan suojelevan lasta ja yhistävän emoa 

ja lasta).

14. lapsen lausumista nimistä ennustetaan (jos lausuu 

ensin isän nimen seuraava lapsi poika).

15. hantit puhuttelevat aikuisia lasten mukaan 

(x:n emo, y:n eno).

16. saamelaiset antavat esikoistytölle ja pojalle 

sukulaisten nimet ja kuopukselle vanhempien nimen 

(vanhempien nimellä haluttu lopettaa lasten tulo).

17. lapsi nimetään hiustentulon jälkeen (yhden 

sieluistaan uskotaan saapuvan hiusten keralla,

vrt. suojelushenget).

18. hiuksettomana aikana käytetään lempinimiä 

(vältellään periytyvän nimen lausumista).

19. lapsen syntymähiuksia pidetään perheen 

pyhässä vakassa (varsinaisten hiusten ilmestymiseen 

asti).

20. nimi valitaan lausumalla ääneen sukulaisten 

nimiä ja tarkkailemalla lapsen ilmeitä ja tuntemuksia.

21. lapsena saatua nimeä voidaan muunnella 

aikuisena päätteiden ja lisänimien avulla 

(salla-täti, vanha-valpio).

22. mordvalaiset nimeävät lapsen saunassa heti 

syntymän jälkeen (lausumalla ääneen valitun

nimen).

23. karjalaiset nimeävät lapsen ensimmäisen 

hampaan puhjettua (nimetty lapsi vyötetään 

suojelevalla punaisella kankaalla).

24. lapselle valitaan syntymän jälkeen oma poro 

(nimtem t´ela-ker, nimetön pieni poro).

25. nimikkoporoa pidetään lapsen kaksoisolentona 

tai suojelushenkenä (elämästään ennustetaan lapsen 

tulevaisuutta, uskotaan menettävän yhteyden lapseen 

2-vuotiaana ja muuttuvan tavalliseksi poroksi). 

26. komit antavat ensimmäisen nimen heti syntymän 

jälkeen (pidetään salassa, vain vanhemmat tietävät 

nimen). 

27. komien nimenantoon kuuluu lapsen peseminen 

männystä ja tuomesta laaditussa astiassa, vyön 

sitominen lapsen ympärille ja lapsen terveydeksi 

ruokaileminen.

28. saamelaiset sepittävät lapselle oman joiun 

(joiulla oma tunnistettava sävelensä tai elämän 

myötä kehittyvä tarinansa).

29. saamelaiset voivat laulaa omaa joikua yksin 

ollessaan.

30. obinugrilaiset antavat ensimmäisen nimen 

syntymähetken (tähdenlento, sadekuuro) tai paikan 

mukaan (toinen nimi myöhemmin luonteen 

perusteella).

31. saamelaiset antavat esikoiselle isänisän tai 

äidinäidin nimen (seuraaville lapsille äidinisän 

tai isänäidin, jos nimiä ei olla jo annettu serkuille, 

vanhempia nimiä käytetään vain jos ihmiset 

olivat läheisiä).

32. saamelaiset kutsuvat sukulaista jonka nimi 

otetaan käyttöön kaima-äijäksi (käim-äjjih) tai 

kaima-akaksi (käim-akk).

33. saamelaiset kutsuvat lasta vanhemman mukaan 

(aila ja pirtä=aila-pirtä, ailan pirtä). 

34. saamelaiset voivat lisätä tyttöjen nimeen 

dz-päätteen (aila->ailadz) ja poikien nimeen 

ylimääräisen kirjaimen (ande->andde). 

35. saamelaiset antavat nimiä piirteiden (vahva, 

kömpelö), ulkonäön (paksuhuuli), luonteen (kulkuri, 

vilkuilija), vaatetuksen (leveähelma, pyörölakki) ja 

suojeluseläinten (kuukkeli-uula) mukaan.

36. kolttasaamelaiset antavat lapselle 12-vuotiaana 

oman nimikkopennun.

37. saamelaiset pitävät lapsille sepitettyjä joikuja 

yhtä tärkeinä kuin syntymänimiä (jos lasta kutsutaan 

omalla joiullaan vastaa kuin olisi kutsuttu ei-lauletulla 

nimellään, sanaton kieli=sanallista vanhempaa).

38. lapsi nimetään ensimmäisen hymyn tai 

naurahduksen jälkeen (uskotaan tuolloin

"tulleen ihmiseksi"). 

39. nimijäisiin kuuluu lapsen pujottaminen oksista 

tehdyn vanteen tai onton kannon läpi ja vyön 

kietominen lapsen ympärille ("otan sinut 

perheeseeni, kasva niinkuin muutkin lapseni 

ovat kasvaneet").

40. saamelaiset saavat nimet unissa (emon 

uni tärkein).

41. marit valitsevat nimen ottamalla itkevän lapsen 

syliin, luettelemalla sukulaisten nimiä ja valitsemalla 

sen jonka kohdalla lapsi lopettaa itkunsa (toisen tavan 

mukaan lyödään tulta tuluksilla ja valitaan nimi 

jonka kohdalla tuli syttyy).

42. lapsi nimetään ensimmäisen hampaan puhjettua 

("ei hampaitta nimen hakuun"). 

43. kahdelle ensimmäiselle lapselle annetaan 

isovanhempien nimet (ei elossa olevien, uskotaan 

tulevan siihen jonka nimen saavat).

44. nimien uskotaan nousevan sukujuonia pitkin. 

45. nimen toivotaan tulevan unissa (jos ei tule 

valitaan muin keinoin).

46. lapsille ei anneta pilattuja nimiä, kuolleiden 

sisarusten nimiä tai elävien sukulaisten nimiä 

(elävän sukulaisen nimen pelätään vievän 

kaimansa onnen, vrt. suojelushenki).

47. nimeä valitsemaan voidaan kutsua arpoja 

eli noita (ulkopuolisiin turvaudutaan jos sopivaa 

nimeä ei löydetä omin keinoin). 

48. lapsi vyötetään nimettäessä sanoin "rinta 

umpeen, vyö vyölle".

49. saamelaiset saavat nimen (nabma) unessa 

syntymänhaltija Sar-akalta (kertoo kuka jabmek 

eli sukulaisen henki lapseen syntyy).

50. saamelaiset tiedustelevat nimeä kannuksen, 

kirveen tai vyön kanssa (jos ei tule unessa). 

51. saamelaiset antavat sairastelevalle lapselle 

uuden nimen (adde nabma) tai pyhänä pidetyn 

paikan nimen (saivo nabma, jos valitaan pyhän 

paikan nimi tulee lapsen uhrata paikalle läpi 

elämänsä). 

52. nimiä voidaan vaihtaa vastoinkäymisten ja 

suurten muutosten jälkeen (läheisen kuollessa 

nimetään seuraava lapsi mukaansa). 

53. saamelaisiin nimijäisiin kuuluu lapsen 

pujottaminen kehäksi taivutetun koivunoksan 

läpi, pienen renkaan (nimi-siella) sitominen lapselle 

(pojalle käteen, tytölle rintaan) ja terveyden 

toivottaminen rengasta sidottaessa (toivotaan 

"tervettä ja vahvaa kuin koivu", "tervettä ja somaa 

kuin rengas"). 

54. sukulaisen nimellä halutaan toivottaa lapselle 

samaa onnea ja iloa mitä kaimallaan oli. 

55. lasten nimikoiksi valitaan tuntureita, puroja, 

järviä ja eläimiä. 

56. saamelaiset voivat vaihtaa nimeä 2-3 kertaa 

ensimmäisten elinvuosien aikana (vanha nimi 

poistetaan punaisella lepänkuorinesteellä). 

57. saamelaiset voivat vaihtaa nimeä lapsen

sairastellessa, isovanhemman kuollessa tai 

huonon onnen seuratessa. 

58. inarinsaamelaiset ottavat nimeä antaessaan 

verta lapsen vasemmasta nimettömästä, 

sivelevät sillä pehmeää kohtaa lapsen päälaessa, 

pesevät lapsen huolellisesti, kantavat pesuveden 

syntymäsijalle, siirtävät istukan haudalle istutetun 

puun syntymäsijalle, veistävät puusta lasta esittävän 

kuvan ja laskevat kuvan syntymäsijalle.

59. udmurtit käyttävät sukunimenä periytyvää 

suvun kantaäidin nimeä (vrt. sukujen perustajat,

totemistiset suvut). 

60. udmurtit antavat lapselle saunanimen syntymän 

hetkellä vallitsevien olosuhteiden tai luonnonilmiöiden 

mukaan (nimeäjänä toimii kätilö, syntymänimeä 

käytetään häihin asti). 

61. udmurtit vaihtavat sairastelevan lapsen nimen 

huutamalla tai lausumalla ääneen sukulaisten nimiä 

ja tarkkailemalla lapsen käyttäytymistä.

62. udmurtit kutsuvat nimen arpomista nimen 

löytämiseksi (nim kuskon) ja henkisielun etsimiseksi 

(lul uttsan). 

63. udmurtit voivat antaa lapselle ensimmäisenä 

tupaan tulleen nimen (toisen tavan mukaan 

ensimmäinen samaa sukupuolta oleva tulija 

valitsee nimen tullen samalla lapsen "isäksi" 

tai "äidiksi"). 

64. marit kiikuttavat lasta sylissä, luettelevat 

sukulaisten nimiä ja valitsevat sen jonka kohdalla 

lapsi lakkaa itkemästä (lapsen onnen uskotaan 

olevan sidoksissa nimeen).

65. niittymarit voivat kutsua taloon noidan joka 

hakee lapselle nimen henkien maailmasta 

("tulemalla halteihinsa").

66. mordvalaiset voivat antaa lapselle ensimmäisen 

vastaantulijan nimen (vrt. haltijana pitäminen).

67. hantit valitsevat nimen lapsen luonteen, 

ulkonäön tai ensimmäisenä silmään sattuvan 

asian mukaan (nimettävä lapsi asetetaan polvelle). 

68. hantit antavat nimen nukuttamalla lapsen 

ensimmäisille unilleen, nostelemalla kätkyttä ja 

luettelemalla sukulaisten nimiä (tuntuu kevyemmältä

tai raskaammalta oikean nimen kohdalla, samalla 

keinolla voidaan tiedustella mille haltijalle lapsi 

tulisi pyhittää). 

69. mansit sitovat nimettävän lapsen hiuksiin nauhan 

ja alkavat selvittää kenen sukulaisen henki on palannut 

(lasta voidaan liittää nimellä myös elävään ihmiseen 

tai toiseen vastasyntyneeseen).

70. mansit nimeävät lapsen 5-6 vuotiaana (nimi 

muutetaan pysyväksi 15-vuotiaana).

71. samojedit eivät anna lapsille lähisukulaisten nimiä 

(sukulaisten nimiä käytetään toisessa ja kolmannessa 

polvessa, kuolleiden nimiä ei lausuta ääneen).

72. samojedit nimeävät nuorukaiset 15-vuotiaina 

miesten joukkoon (aikuisnimi saadaan ensimmäisen 

metsästyssaaliin jälkeen).

73. nimikkopuille ja eläimille viedään lahjoja 

(vanhempana lapsen toivotaan huolehtivan 

nimikoistaan itse). 

74. udmurtit käyttävät syntymänimeä syntymäkodissa 

ollessaan tai käydessään (paikkaan sidotut nimet,

vrt. syntymänhaltijan olinpaikka).

75. lapsen nimikkoeläin eli nimellinen valitaan heti 

syntymän jälkeen (nimikoista pidetään muita eläimiä 

parempaa huolta, otetaan mukaan omaan kotiin 

muutettaessa). 

76. nimikoita kutsutaan lepinnöiksi ja lepingoiksi 

(lepingoiksi voidaan kutsua myös lapselle lahjoitettuja 

maita ja esineitä, "lepinto-lehtoni"). 

77. esikoiselle istutetaan tuomi, seuraaville lapsille

pihlajia ja herukoita (vrt. valitaan metsästä, 

istuttaminen myöhäistä perinnettä). 

78. inkeriläiset istuttavat lapselle tammen tai 

omenapuun (sukupuolen mukaan). 

79. nimikkopuita puhutellaan lasten nimillä ja niihin 

sidotaan kirjavia nauhoja (lasten suojelijoita). 

80. kesällä syntyneille voidaan valita nimikkokukkia 

(uskotaan tuovan onnea). 

81. kainuulaiset istuttavat nimikkopuun lapsen ollessa 

parin vuoden ikäinen.

82. perheen tytär ottaa naimisiin mennessään 

nimikkopuunsa versoja ja istuttaa ne uuden kotinsa 

pihamaalle.

83. nimikkopuun kuihtumista pidetään kuoleman 

enteenä.

84. nimikkopuuta kutsutaan kasvinpuuksi 

(kasvaa yhdessä lapsen kanssa).

85. saamelaiset liittävät lapsen nimellä koivun 

yhteyteen (vrt. heimojen syntypuut).

86. udmurtit vaihtavat nimen jos perheen onni 

kääntyy vastaiseksi (väärän nimen pelätään 

suututtaneen sukulaisten henget).

87. hantit pyhittävät lapsia haltijoille nimien avulla 

(lapsi "tehdään haltijalle" jolloin hengestä tulee 

tämän "pään suojelija", lapsen tulee muistaa 

haltijaansa läpi elämän, lasten lisäksi haltijoille 

pyhitetty vaaleita punaisin nauhoin merkittyjä 

poronvasoja). 

88. lapsen uskotaan perivän sukulaisen nimen 

mukana kaimansa haltijan (toivotaan suojelevan 

lasta "kuten suojeli nimen edellistä kantajaakin"). 

89. nimen mukana periytyvän suojelushengen 

uskotaan tuovan lapselle yksilöllisyyden ja 

luonteen (alkaa puolustaa lasta heti nimeämisen 

jälkeen).

90. lapsia nimetään syntymää edeltävien tapahtumien, 

olosuhteiden ja luonnonolojen mukaan (syntymää 

edeltävän ajan uskotaan olevan yhteydessä lapsen 

tulevaisuuteen).

91. kaimoja pidetään lasten suojelijoina (lapsen 

sairastellessa kutsutaan paikalle joku kaimoista,

vrt. henkikaimat).

92. saamelaiset liittävät emon nimen lapsen nimeen 

(inkuna piera, inkun piera). 

93. saamelaiset tiedustelevat ennen syntymää 

sukulaisilta onko kukaan nähnyt unta lapsen nimestä 

(nimen toivotaan tulevan unessa).

94. saamelaiseen nimenantoon kuuluu lapsen 

peseminen ja kietominen jäniksen nahkaan, nimen 

antaminen syntymänhaltija Sar-ahkan keralla, 

lapsen siveleminen suojelevalla lepänkuorinesteellä 

ja yhdessä syöminen.

95. saamelaisten mukaan eläinhahmoinen 

suojelushenki Nammaguolli (nimikala) siirtyy 

lapseen nimen mukana.

96. mordvalaisiin nimijäisiin kuuluu lapsen 

asettaminen isänsä laatimaan kätkyeen, kätkyen 

ripustaminen vanhempien vuoteen viereen, 

nimen antaminen, mukana tuotujen kestitysten 

laskeminen kätkyeen ja lapsen tuudittaminen 

(jokainen tuudittaa vuorollaan ja ottaa sen jälkeen 

kätkyestä tarjoiluja).

97. samojedit nimeävät lapsen luettelemalla suvussa 

olleita nimiä ja valitsemalla sen jonka kohdalla lapsi 

lopettaa itkemisen (nimeäjänä toimii perheen tai 

suvun vanhin).

98. udmurtit kutsuvat sukuja lyhyin totemistisin sanoin 

(mozga, kaksa, kutja, sanoista tuli myöhemmin kylien 

nimiä).

99. udmurttien mukaan samaan sukuun (turja, 

utsa) kuuluvat eivät saa mennä naimisiin keskenään 

(saman sukunimen omaavat).

100. naimisiin menneitä udmurttinaisia puhutellaan 

syntymäsukunsa mukaan (miehen nimen ottamisen 

vieraudesta). 

101. udmurtit perivät sukunimen lisäksi esikoiselle 

periytyvän puumerkin (nuoremmat lapset tekevät 

merkistä oman muunnelman).

102. udmurtit perivät sukunimen lisäksi kualan

eli perhepyhäkön salaisuudet (pyhäkön vartijan 

toimi periytyy vanhimmalle pojalle, omilleen 

muuttavat perustavat oman kualan).

103. udmurttinaiset suorittavat kualamenot 

syntymäkotinsa pyhäkössä (miehen kuala edustaa 

toista sukua).

104. udmurtit kutsuvat kotamaisia perhepyhäköitä 

(kuala) sukujen mukaan (utsa-kuala=utsien suvun 

kota, utsa-pijos=utsan pojat).

105. ennen nimeämistä lausutun nimen uskotaan 

tekevän lapsesta itkeväisen (lausumista vältellään 

tai käytetään kiertoilmaisuja). 

106. nimeämätöntä lasta kutsutaan hullukkaiseksi, 

vakahaiseksi ja vakahiseksi (hullukkainen=mieletön, 

vakahainen=vakassa nukkuva).

107. "yks kuu ei ymmärrä, kaks kuuta katselemmaa, 

kolt kuuta kukasiil, neljä kuuta nauramaa"

(lapsen kasvusta).

108. lapsi nimetään tämän alkaessa ymmärtää 

uutta ympäristöään (ennen ymmärryksen 

ilmaantumista uskotaan olevan tai käyvän 

tuonilmaisessa). 

109. "hullukkaisen huntuloissa, vakahaisen 

vaatteisissa" (alle kuukauden ikäisestä).

110. marit antavat lapselle väliaikaisen saunanimen 

(montsa lum) heti syntymän jälkeen.

111. udmurtit kutsuvat nimen valitsemista hengen 

(lul) ja hahmon (urt) etsimiseksi (lul=henkisielu, 

urt=varjosielu, vrt. kaksi nimeä).

112. inarinsaamelaisten mukaan vieraiden nimien 

antaminen suututtaa sukulaisten henget (pelätty

ottavan lapsen takaisin). 

113. saamelaiset pitävät sukulaisten nimien 

unohtamista tapojen vastaisena (käyttämättömiä 

nimiä pidetään muistissa laulamalla).

114. marit antavat lapselle saunanimen syntymän 

jälkeen ("ettei eksyisi tuonilmaisessa").

115. marien syntymänimen antoon kuuluu 

lapsen peseminen ja vihtominen pihlajanlehvillä

(myöhemmin annetaan vielä toinen nimi, 

vrt. kaksi sielua).

116. marien nimenantoon kuuluu lapsen 

ojentaminen pöydän (vrt. kynnyksen, tulen) 

yli loitsuja lukien (emon toimesta) ja tulen 

iskeminen piikivellä nimiä lausuen (valitaan 

nimi jonka kohdalla tuli syttyy).

117. marit voivat antaa nimiä kuun vaiheiden 

ja sään mukaan.

118. mordvalaiset antavat nimen enteiden mukaan 

(nimenanto toimitetaan perheen kesken).

119. mordvalaiset valitsevat nimiä asuinpaikan,

lintujen, sukulaisten ja syntymäpaikan mukaan 

(vrt. lähelle tulevat sielulinnut, sukulaisten 

henkien hahmoja).

120. obinugrilaisten mukaan ihmisen täytyy 

olla kuolleena saman ajan mitä oli elänyt ennen 

kuin nimensä voidaan antaa uudestaan 

(vrt. tuonilmaisessa eletty toinen elämä, 

vain niiden keiden nimet muistetaan uskotaan 

syntyvän uudestaan). 

121. obinugrilaiset antavat nimiä syntymäkodasta 

tultaessa nähtyjen asioiden, ensimmäisenä

silmiin sattuvien asioiden, syntymäjärjestyksen 

ja lasten piirteiden mukaan (nimeäjänä toimii 

isä, emo, napaemo tai emonisä, toisen tiedon 

mukaan emo nimeää tytön ja isä pojan). 

122. obinugrilaiset antavat syntymänimen heti 

syntymän jälkeen (suojeleva), toisen nimen 5-6 

vuotiaana ja kolmannen 15-vuotiaana.

123. obinugrilaisiin nimiin kuuluu pöllö, kettu, 

musta, muurain, kiero, metsä, kauniskasvoinen, 

oksa, heittäväkäsinen, vaeltaja ja kärpänen. 

124. obinugrilaiset tiedustelevat nimeä 

sukulaisten hengiltä ja haltijoilta luettelemalla 

nimiä ja nostelemalla kätkyessä makaavaa lasta 

(tiedustelun suorittaa napaemo eli kätilö). 

125. obinugrilaisten syntymänimen antoon kuuluu 

tuohivakkaan laitetun istukan ripustaminen lähellä 

olevaan puuhun, napanuoran leikkaaminen ja nimen 

tulkitseminen ennemerkeistä ja lapsen eleistä 

(tulkitsijoina paikalla olevat naiset).

126. unkarilaiset asettavat lapsen nimeämisen 

jälkeen lattialle tai pöydän alle (maan yhteyteen).

127. obinugrilaiset nimeävät heimoja jokien ja 

sivujokien mukaan ja sukuja eläinten mukaan

(peura, ahma, pöllö).

 128. obinugrilaiset nimeävät lapsia luonteen ja 

ulkoisten piirteiden mukaan (levoton, murisija, 

läpättäjäsydän, miehinen).

129. hantit nimeävät lapsia eläintoteemien ja

suojelushenkien, perhenimien, sukulaisten, 

tarunomaisten urhojen ja merkittävien 

tekojen mukaan. 

130. hantisuvuilla on omat periytyvät nimensä, 

salaisuutensa, pyhät eläimensä ja puunsa, 

kirjailunsa, sukumerkkinsä (tamga), pyhäkkönsä, 

kalmistonsa ja haltijoiksi muuttuneet perustajansa.

131. saamelaiset toivovat nimen tulevan unessa 

odotuksen aikana (äidille tai lähisukulaiselle). 

132. saamelaiseen nimenantoon kuuluu lapsen 

pujottaminen ympyräisen koivuvitsan läpi ja 

nimihelyn (nabma-skiello) sitominen käsivarteen 

(poika) tai rintaan (tyttö, toivoen lapselle samaa 

onnea kuin nimen edellisellä kantajalla). 

133. saamelaisten mukaan nimikkohaltija ilmaantuu 

kalan hahmossa (nemo-guale, nimi-kala). 

134. saamelaiset voivat vaihtaa nimeä 70 ikävuoteen 

asti (läpi elämän).

135. marien mukaan oikea nimi tuo lapselle 

terveyttä ja menestystä. 

136. marit etsivät nimeä kiikuttamalla lasta 

sylissä, luettelemalla nimiä ja valitsemalla 

sen jonka kohdalla lapsi elehtii tai äännähtää. 

137. "syntyi poika puolikuinen, kaksiviikkoinen 

kalevo, ei tietty nimeä panna" (keskosten 

nimeämisestä). 

138. "poika synty Marjatalla, sen ei tiijetä iseä, 

eikä varsiten emeä, ei tietä nimiä panna" 

(orpojen nimeämisestä).

139. "synty tyttö nuorimalla, nuorimalla, 

pienimmällä, perehen parahimmalla, 

miksi panemma nimyen, kuvoamma Kullikiksi, 

ei ole kultia isolla, eikä kultia emolla, eikä kullan 

kantajoa, miksi nimi, kuksi nimi, ravahkama 

Raunikiksi, ei ole isällä rahoa, ei ole emolla 

rahoa, ei rahan kantajoa, miksi nimi, kuksi nimi, 

luokamapa Luorikiksi, Luorikki hyvä niminen" 

(nimen hakemista).

140. "iso kuttu Ilmoriksi, emä ehtopoiaksehe, 

veljet veittiverraksehe, sisaret sodiporokse" 

(omat nimet, lempinimiä).

141. "iso kutsuis kullaksesen, mamma kutsuis 

mansikas, veikkoni vesi-kalaksi, siso kutsuis 

sirkkuseksi" (jokaisella omansa).

142. "hoi on muamoin, kandajoini, magein maijon 

andajoini, maltoit suaha, maltai nimi panna" 

(emot nimenantajina).

143. "poigueni, päivyeni, oli miel miul sius miestä 

loadie, ennätit emäksi virkkoa, kandajoiksi kaiverrella, 

ole vanha Väinämöni" (nimenannon ajankohdasta).

144. "Katrina papin panema, Kati mamman herkuttama" 

(vieraiden nimien alkuperää).

145. mansinaiset kerääntyvät syntymän jälkeen 

man-koliin (pikku-maja) ja alkavat selvittää kenen 

sukulaisen henki (lili) lapseen on palannut 

(syntymän jumalattaren uskotaan hengittävän 

lilit lapsiin, ensimmäinen lili "naisen hengittämä"). 

146. mansit pitävät lapsen öistä itkua merkkinä 

henkisielu lilin saapumisesta (voidaan nimetä). 

147. mansit selvittävät henkisielun alkuperää 

nostelemalla kätkyttä ja luettelemalla sukulaisten 

nimiä (oikea nimen kohdalla kätkyt raskaampi 

tai tuntuu tarttuvan lattiaan). 

148. mansit eivät lausu lilien nimiä ääneen 

(nimien sijasta käytetään sukulaisuussuhdetta 

ilmaisevaa sanaa, salassa pidetyt syntymänimet

=jälleensyntyviä nimiä).

149. mansit kutsuvat syntymän jälkeen paikalle 

vanhan naisen (najt=noita) selvittämään lapsen 

suojelushengen nimeä (sukulaisten nimet

ja suojelushenkien nimet, vrt. yksi ja sama).

150. mansinoita saapuu lapsen luokse kahden 

hanhen tai joutsenen siiven kanssa (syntymän 

jumalattaren lintuja), nostaa viuhkaksi sidotut 

siivet korkealle ilmaan ja alkaa lausua ääneen 

haltijoiden nimiä (suojelijaksi valitaan haltija 

jonka kohdalla siivet vaikuttavat raskaalta tai 

tuntuvat tarttuvan käsiin).

151. mansit selvittävät sukulaisen hengen (lili) 

nimeä asettamalla lapsen kätkyeen, kätkyen 

polvelle ja luettelemalla mielessä sukulaisten 

nimiä (luetellaan siihen asti kunnes kätkyt 

tuntuu raskaalta, nimen selvittäjänä suvun 

vanhin nainen).

152. mansien luomistarujen ensimmäistä lasta 

kutsutaan nimellä Pikku-jänis-jolla-kurki-reidet. 

153. mansien taruissa miehet nimeävät pojat ja 

naiset tytöt (vrt. eri suvuista, eri nimiä).

154. mansien syntymän jälkeisiin tapoihin kuuluu

lahjojen vieminen perheen / suvun suojelushengen 

pyhäkköön (pojasta kiitetään miespuolista haltijaa 

(ojka=ukko), tytöstä naispuolista (ekwa=akka).

155. udmurttipari kutsuu toisiaan kiertoilmaisuin 

("karhun pää", "uunin patsas"). 

156. mordvalaiset nimeävät nuorikot uudestaan 

lapselle tulon tai esikoisen syntymän jälkeen 

(pidetään vieraaseen sukuun kuuluvana lapsen 

syntymään asti).

157. udmurtit kutsuvat naimisiin menneitä naisia 

syntymäsukunsa mukaan (isän suvun totemistisen 

kantaäidin nimellä, mies ja ystävät käyttävät etunimeä, 

muu suku kutsuu miniäksi). 

158. samojedinainen menettää vieraaseen sukuun 

muuttaessaan etunimensä (totemistinen sukunimi 

pysyy samana, vanhaa etunimeä käytetään oman 

suvun luona vierailtaessa).

159. "kun ennen olin isäni koissa, isä kuhtu 

kukkaseksi, emo päivän nousemaksi, veikkonen 

vein kalaksi, siskoni sini-kukaksi" (omat nimet,

lempinimiä).

160. "syntypä tyttö pienemmälle, pienemmälle, 

nuoremmalle, mikä nimi pantannee, pannaa nimi 

Palaka, Palaka nimi pahane, pantais Nassu, 

tullee nauru, Iriska kyläkäviä, Hekka hemmo 

neitone" (oikealta tuntuvan nimen hakemista).

161. selkuppien sukunimien takaa löytyy 

alkuperäisiä totemististen sukujen nimiä 

(karalkins=qara=kurki, kargachevs=qorqi=karhu, 

sengepovs=senki=metso).

162. selkupit antavat nimiä ensimmäisten sanojen 

tai huutojen (huudahdus qarr=nimeksi qara), 

syntymäpaikan, syntymän jälkeen nähtyjen eläinten, 

lapsen piirteiden ja tapojen ja lapselle toivottujen 

ominaisuuksien mukaan.

163. selkupit luovat haltijanimiä yhistämällä 

kuvailevia sanoja ikää ja sukulaisuussuhdetta 

ilmaiseviin sanoihin (selci panis ira, selci panis

=seitsemän lettiä, ira=ukko, seitsen-lettinen-ukko).

164. selkupit keksivät nimiä suvun toteemieläimen 

ominaisuuksista ja piirteistä (tornan omtil topi

=vasan sarvien reunus).

165. saamelaiset nimeävät perheenjäsenille porot 

(poomnik, hirvas tai vaadin, poron kuollessa tai 

kadotessa nimetään uusi, hoidetaan kuolemaansa 

asti).

166. hantit antavat kuolleiden kaimoille uudet nimet 

(kuolleiden nimistä tulee pyhinä pidettyjä henkisielujen 

nimiä, vrt. jälleensyntyvät nimet).

167. kuolleiden nimiä ei lausuta ääneen (toisen 

tiedon mukaan lausumista vältellään suruajan jälkeen, 

vrt. nimen eli sielun päästyä määränpäähänsä,

vrt. tähdet, päivä ja kuu).

168. udmurtit kutsuvat sairaan lapsen nimen 

vaihtamista sanoin urt-kuton ja lul-uttsan 

(urt=varjosielu, lul=henkisielu).

169. obinugrilaiset antavat lapsille ja paikoille suvun 

toteemieläimestä eli perustajasta johdettuja nimiä 

(pidetään onnea tuovina).

170. hantit keksivät nimiä suvun toteemieläimen 

(peura, majava, karhu) piirteistä ja ominaisuuksista 

(nimen lisäksi lapsi perii pyhät paikat, tarut, laulut 

ja salaisuudet).

171. "se o joku toine semse antamanime sil vaa antanu" 

(antamanimet).

172. "ei asumuksem mies tarttel liikanimee" 

(asumuksien nimet, vrt. talojen, tilojen).

173. "silloha niille nimi pantii kuv vietii keväil mettää 

enskarjasena" (vasikoille suojaava nimi).

174. "tyttölaps ko nimettii sille laitettii neula johokii, 

et tul kästyöihmine" (pojalle pieni jousi).

175. "Peilikki on aina etummaisena ja Ihana perimmäisenä 

kun ne kotia tulii" (lehmien nimiä).

176. "siitä tul hoaso, räpäkkö" (lapsesta joka oli rauhaton 

nimeä annettaessa).

177. "onhan ne lappalaeset asunna muutamessa paekassa" 

(lappalaiset eli kantasuomalaiset, vrt. lapinlahti).

178. "luustakin tekvät hankoja, siitähä se nimesäkki sai 

Luhanka" (luhanka eli luuhanka, paikannimet).

179. "kaigil on omad imed, inmihizil i linduloil" 

(kaikella nimensä).

180. "lapsille pietti imenaissia" (inkerissä nimijäisiä, 

vuoden vanhana, nimi=imi=emä).

181. "näin sureks pittä kazva" (sanottiin nimijäisissä 

ja kohotettiin lasta ylös).

182. "ain oli hilja, se oli ni kainu hiljain tyttöi" 

(luonnenimi hilja).

183. "ne on randalaist, ne kera pytät kalla" 

(rantalaiset).

184. "juuzottoa alattsi kulmis" (jurottaa, mököttää, 

luonnenimi juuso).

185. "nimi juoksoo ennen ittsie" (juoksee itsen edellä, 

vrt. maine).

186. "sanal on jarkoi" (jyrkkä, ehdoton, luonnenimi 

jarkko).

187. "olet hyvä jaro kun juaristelet siinä" (jääräpäinen, 

uppiniskainen, luonnenimi jaro).

188. "Kosti on itsennimi" (itsen nimet, 

vrt. itse-sielu).

189. "herroi sanotah izännimel" (miehen eli miehen 

isän nimen ottamisen vieraudesta).

190. "kasvatim Masan inehmisiks da soatoim miehel" 

(masa tytönnimenä).

191. "k ei liene Kokoi Illu viennyh" (kokon illu,

kokko=kotka).

192. "Väisämöini hyppäi hilloh" (väisä-möi-nen,

kantasanasta jatketut nimet).

193. "Okku vai kunne männöö, siid vai horohotus kuuluu" 

(etunimiä).

194. "Pieni-Lyttä ei jeävy i konsa kun se on niim matala 

ta heteliekäs" (vesistöjen nimiä).

195. "Hyrskyleä olen heimoizin" (hyrskylän heimoa, 

vrt. sukua).

196. "heimokunnannanimie mie kannan, polvipolvenaiguista" 

(heimokunnan nimet, polvipolvenaikaisia).

197. "haukundunimen sai itselleh tsestikse" (tsestikse

eli onneksi, haukkumanimet).

198. "mibo sinul on haukundunimi" (vrt. lempinimi).

199. "Vuaran Kutsa on harmuapardani" (mistä ja kuka).

200. "armahal on liigu nimi" (liika eli ylimääräinen,

vrt. rakkaalla lapsella).

201. "moamo kaikeks armastad lastu" (kutsuu lastaan 

hellimänimin).

202. "ei miulla arran nimie annettu" (elää nimen

mukaan).

203. "Seämäjärvez on hyvä kalasija kezäl i talvel" 

(järvien nimiä).

204. "aika kalevapa siitä pojasta tulou" (reipas, rivakka, 

luonnenimet kale, kaleva, kalevi).

205. "tuo Huurei se on vielä kappera ukko hos on vanha" 

(karjalaisia nimiä).

206. "karei eäni" (matala ääni, vrt. kari).

207. "Katti-neidoi kaunukkani" (katti-neito, vrt. kati).

208. "Iroi-imbi" (iroi-impi, vrt. iiro).

209. "kekkoi langeni" (lapsi, horjahteli ja kaatui).

210. "kekkoiles, ei men ielleh" (kekkoilee eli arkailee, 

vrt. kekkonen).

211. "kunne Kopone ollou kadonun" (sukunimiksi 

päätyneitä luonnenimiä, vrt. toteemieläimen

luonnetta kuvanneita).

212. "papin nimityz oli Iivan, a itse keätäh Vankakse" 

(vieraat papit=vieraat nimet).

213. "kimei eäni" (luonnenimi kimi).

214. "kiltsisteleh juuzottav eigo virka ni midä" 

(juusottaa eli mököttää, luonnenimi juuso).

215. "kun Jormo kivelle ajoa karahutti nim puoli päiveä 

siinä kikli" (etunimiä, vrt. jarmo).

216. "nagroa kiketteä lapsi" (kikettää eli kikattaa, 

luonnenimi kike).

217. "mib on nimi lapsel.. a Vanaks kirrummo" 

(karjalaisia nimiä).

218. "miksebo Reboikiven kaute menit" (kivien 

nimiä).

219. "siitä Leviestälahesta mettsöä myöti" (lahtien 

nimiä).

220. "kun sieltä Kivijärvestä tultih sinne nin siitä sieltä 

huhuttih venehtä" (järvien nimiä).

221. "milma koiriteltih, kun olim pohjasesta, jotta pohjan 

akka harvahammas" (koiriteltiin eli haukuttiin).

222. "no se kun milma haukkuo koalaittsi, mitä pahempie 

nimijä löysi ta niillä siitä kun haukkuo koalaittsou" 

(haukkumanimet).

223. "laps rygie koakastelieteh" (kakistelee, 

luonnenimi kaki).

224. "ta Kiimaisvoarar ruottsi, oliko se koirivuntanimi 

sitä en tiijä" (koirivuntanimi eli haukkumanimi).

225. "Korkievoara kompottau, Rukavoara rusottau"

(vaarojen nimiä).

226. "Kukkuri on kaikistah korgein vuara"  

(paikannimet, kuvailevat paikkaa).

227. "koponi" (lörpöttelijä, luonnenimi kopo).

228. "korkonimi, sanou, miula on Teppini" 

(korko eli sukunimi).

229. "se oli korkonimi se Törö-Miikkula" (liikanimi, 

vrt. korko=koro, palokärki).

230. "Pänttö läksi luokoja korjoamah voaran alta" 

(pänttö=päntö=panto).

231. "Sinikiverrantoa kossattau, sinne lasemma verkot" 

(kiven mukaan nimetty ranta).

232. "Noakan talois kouffit ei kuivaksennella" 

(naakan talo, vrt. perhe, suku).

233. "kuim monta virstoa siitä i tulou jo Kaklalahesta 

Luusalmeh" (lahdet ja salmet, nimettyjä=tärkeitä).

234. "Potkusellän da Kassallammin väli om moine 

kuhmurakas kohtu" (selät ja lammet).

235. "kumakkoa annettih paida lahjoiks Joakoil" 

(jaakoille, monikko, vrt. joutsenille, monet etunimet

=pyhien eläinten nimiä).

236. "mi on nimi, miksebo kutsutah.. Misaks kutsutah" 

(luonnenimi misa).

237. "Masa on kuulozembi Kattie" (tytöille annettuja 

nimiä, vrt. maisa).

238. saamelaiset pitävät sukulaisten henkiä 

näkymättöminä perheen jäseninä jotka auttavat 

kalastuksessa, metsästyksessä, poronhoidossa, 

lastenhoidossa ja nimien valinnassa (uskotaan 

antavan nimet unissa).

239. saamelaisten mukaan lapsi saa nimenannon 

yhteydessä kalanhahmoisen suojelushengen 

(nimmeguelie, auttaa lasta vaikeuksissa).

240. saamelaiset sepittävät lapselle oman joiun jonka 

uskotaan kuvaavan tai muokkaavan lapsen luonnetta 

(sävel periytyvien joikujen sävelistä).

241. nganasanien heimot (avam, vad) koostuvat 

viidestä tai seitsemästä suvusta (pariton määrä).

242. nganasanien suvuilla on periytyvät nimet, 

tavat ja laulut (samaan sukuun naiminen kiellettyä 

kolmanteen polveen asti).

243. nganasanit kutsuvat itseä vanhempia ihmisiä 

sukulaisuutta ja sukupolvea ilmaisevilla sanoilla 

(vanhemman polven nuorempia jäseniä (isoisän 

nuoremmat veljet) kutsutaan samalla sanalla 

nuoremman polven vanhempien jäsenten 

(isän vanhemmat veljet) kanssa).

244. sanalla jot tarkoitetaan kaimaa ja ystävää 

(hantin jöt, mansin jit, unkarin jat, 

vrt. juttukaveri).

245. sanalla kunta tarkoitetaan alkua, sukua, 

perhettä, joukkoa, heimoa ja sukukansa hanteja 

(eestin kond, saamen godde, mordvan kondä, 

hantin xanti, mansin khant, unkarin had, 

enetsin kode, kantauralin kud).

246. sanalla suku tarkoitetaan esiin tulevaa, 

kasvavaa, syntyvää, heimoa, joukkoa, runkoa, 

täkäläistä, paikallista, asuinpaikkaa, kotipaikkaa, 

kotiseutua, juurta, vartta ja seuraavaa polvea 

(mordvan saco, marin soca, udmurtin cizi, 

komin cuz, hantin caco, mansin saso, nenetsin 

tenc, enetsin tido, nganasanin tansa, selkupin 

caads, kantauralin sec).

247. yure, khindelyu, mutobi, mamelyu, dedyumo, 

atakai, dyukhade, syrya, lambie, nobopte, demnime, 

tuymi, bultshu, urannik, tyimoro, konguptie ja 

tasyadya (nganasanien nimiä).

248. nganasanit antavat nimiä eläinten, vanhempien 

ja ulkonäön mukaan (pitkänenäiselle ja suurisilmäiselle 

lapselle nimi lambie (kotka), kutsuttakoon häntä myös 

"suureksi ja pitkäksi", isänsä mukaan, joka oli suuri 

kuin kotka).

249. nganasanit eivät kiirehdi nimeämisen kanssa 

(3-vuotiaat voivat olla nimettömiä).

250. nganasanien antamat nimet ovat luonteeltaan

suojelevia (vrt. suojelushenkiä, nimeäjinä perheen 

vanhimmat).

251. nganasanit antavat nimiä erikoisten tapahtumien, 

luonteen ja syntymähetken mukaan (syntymäpäivänä 

sattuu jotain hyvää nimeksi "iloinen" tai "onnekas").

252. niamde, ngamtuso, linanchera, chunachera ja 

ninonde (nganasanien sukuja).

253. nganasanit antavat lapsille kuvailevia nimiä 

(marsumyaku=pikku olkapää, lapselle joka vilkuilee 

olkansa yli, taibulaku=pikku häntä, dyarsymyaku

=viehättävä).

254. nganasanit kutsuvat lapselle sepitettyä omaa 

laulua sanoilla hankudya balyi (sisältää nimen ja 

jotain lapsen luonteesta, laulun antaa joku 

lähisukulaisista nimeämisen jälkeen).

255. nganasanien omat laulut ovat lyhyitä ja 

vähäsanaisia ("Taibulaku-nainen, kätkyt-nainen, 

itkee ja valittaa, kaikesta itkee").

256. chunanchera, linanchera, ninonde, falysuada, 

ngombe, ngamtusuo, kula, kokory, ngaibuo, asyandu, 

kupchik, lansakha ja oko (nganasanien sukuja).

257. nenetsit jakavat sukulaisia kahteen nuorempaan

joukkoon (lapset, nuoremmat sisarukset) ja kolmeen 

vanhempaan joukkoon (vanhemmat sisarukset, 

vanhemmat, isovanhemmat).

258. nenetsien sukulaisnimiä yhistetään ikään 

(polvia kuvailevat sanat).

259. nenetsit kutsuvat luonnenimiä perabtseiksi 

(lapsi joka hokee "nabte" (se haisee) saa nimekseen

nabtiko).

260. nenetsit kutsuvat lempinimiä vekolabtseiksi 

(nyalku=viekas ihminen, khoni nedeta=nukkuva 

neito, paridyenya ne=tummaihoinen nainen).

261. nenetsit puhuttelevat perheenjäseniä 

sukulaisnimillä (ama=emo, natsei=isä, irikei=isoisä, 

khadakei=isoäiti).

262. nenetsit kutsuvat lapsia lempi ja luonnenimin 

naimisiin menoon asti (häiden jälkeen aletaan käyttää 

sukulaisnimeä, khatyako neka=veli khatyako, 

khatyako naya=täti khatyako).

263. nenetsit kutsuvat vanhempia ja isovanhempia 

lasten mukaan (venka nebya=venkan emo, 

vityako nisya=vityakon isä, ilko iri=ilkon isoisä, 

maimane mhade=maimanen isoäiti).

264. nenetseillä on säilynyt yli 100 periytyvää 

perhenimeä (esim. lapsui, jokaisella oma 

syntytarunsa).

265. nenetsit kutsuvat periytyviä nimiä syurda

-nimiksi (salaisia nimiä jotka luovutetaan lapsille 

kuoleman lähestyessä, vrt. saamelaisten

gaddze-henget).

266. nenetsivanhus sanoo kuoleman lähestyessä 

"syurda nyumi Senda, nyuda tiky nyumgana 

nyumdebaida, tiky nyumma nyoya yukhu" 

(syurda nimeni Senda, kutsu lapsia tällä nimellä, 

älä anna tämän nimen unohtua).

267. nenetsien syurda-nimet ovat perhekohtaisia 

(toiset perheet eivät saa käyttää nimiä).

268. nenetsit valitsevat puhuttelunimen 

käymällä läpi perheissä olleita nimiä (nimeäjinä 

vanhemmat ja lähisukulaiset).

269. nenetsit voivat käyttää sukulaisen nimeä 

suruajan päätyttyä (kestää 1-5 vuotta, suruaikana 

sanotaan "ye´eiko", kuolleesta seuraava).

270. nenetsit kutsuvat kuolleita perheenjäseniä 

sukulaisnimin (nisyayeva=meidän isämme, 

nebyayeva=meidän emomme, iriyeva=meidän 

isoisämme, ye=kuollut).

271. nenetsit lisäävät perheeseen kuulumattomien 

kuolleiden nimiin i-päätteen tai sanan khasai

("hyvä kuollut").

272. ngahany, nichu, ayvaseda, vylla, vylko, yaptik 

ja yaungad (nenetsien sukuja).

273. kallyat, awahylu, vahalyuma, payata, allyu, 

myty, yancha, tatva, auli, kostya, alya, khobkha, 

khudi, yunko, yatti ja okotetto (nenetsien nimiä).

274. nenetsisukuja pidetään naispuolisista 

kantaemoista polveutuvina (vrt. kantaemojen 

ja miespuolisten haltijoiden liitoista, elämään

tarvitaan molemmat sukupuolet).

275. nenetsit kutsuvat totemistisia sukuja sanoilla

erkar ja tenz (vrt. erkka).

276. nenetsit eivät nai saman sukunimen omaavia 

("khivy", väärin).

277. saamelaiset saavat lapsen nimen äidin unessa 

(jos ei kuulu voidaan pyytää noidan apua).

278. saamelaiset antavat lapselle nimeämisen 

yhteydessä suojelevan vaskiesineen (nabma-skiells, 

ripustetaan pojan käden alle tai tytön rintaan).

279. saamelaiset nimeävät sairastelevat ja onnettomat

lapset uudestaan (väärä nimi=väärä suojelushenki).

280. selkupit eivät nimeä viidettä lasta (neljä suurin 

hyväksytty lasten määrä / viides pyhitetään haltijoille).

281. selkupit lisäävät elävinä pitämiinsä asioihin 

(joki, kivi, tuuli) nan-päätteen (vrt. -na, -nen, 

toinen omana pidetty pääte -qit).

282. nenetsit kutsuvat nimeämätöntä lasta mejuksi 

eli uudeksi (vrt. meiju).

283. mozga, tsuddja, pilga, zigdja, tsutna, beddja, 

pelga, bigra, kaksa, dzumna, samna, poska ja uddja 

(udmurttien sukuja, vorsud).

284. udmurttien nimenantoon kuuluu puuron 

keittäminen, haltijoille uhraaminen, yhdessä 

syöminen, lupauksen lausuminen (mi vetlis

-miniz tsez, me elämme hyvin) ja onnen 

pyytäminen lapselle.

285. hantit eivät nimeä pieniä järviä (kutsuttu

yleisnimellä hlor).

286. hantit kutsuvat sukulaisten henkiä sanoilla

ären jay (vanha väki).

287. hantit kutsuvat nenetsejä sanoilla joren jay 

(joren väki, vrt. jorin, joron).

288. hantit kutsuvat totemistisia sukuja sanoilla 

cir, sir ja syr (vrt. sirkka, syrjä, särkkä, 

vrt. hauen vanhempi nimi).

289. hantien cir-sukuihin kuuluu pupi cir (karhun 

suku), makh cir (majavan suku), nyokh cir (hirven 

eli nirven suku), wonterri cir (saukon suku) ja 

sapartki cir (sammakon suku).

290. hantien majavan suku (makh cir) elää 

malyi-joella (suvun suojelushengen eli perustajan 

uskotaan elävän joen lähteillä).

291. hantit kutsuvat jokikuntaa eli samalla joella 

eläviä sanalla iakh (tarkoittaa myös tapaamista, 

ne-jotka-tapaavat-toisiaan, i=j, vrt. jakho,

ja-kho, jako).

292. pil iakh (pim-joen väki), torum iaoun iakh 

(tromegan-joen väki), as iakh (ob-joen väki), 

an iakh (agan-joen väki), wakh iakh (vakh-joen 

väki), iaoun iakh (iugan-joen väki), porlik iakh 

(balyk-joen väki), sorlim iakh (salym-joen väki), 

wot iaoun iakh (vasiugan-joen väki) ja nimnyal 

iakh (demianka-joen väki, hantien jokikuntien 

nimiä).

293. hantit kutsuvat heimoa puolustavia miehiä 

sanalla urt (vrt. urt-sielu, ur-ho, ur-os).

294. hantien mukaan suku loppuu jos miesten 

määrä ylittää kolmekymmentä (totemististen 

sukujen koosta).

295. hantien jokikunnat (iokh) kalastavat kesäisin 

kolmen perheen kunnissa (ne-jotka-auttavat

-toisiaan).

296. hantien jokikunnat koostuvat kolmesta 

"juuresta" tai "tulesta" (tavy=keväiset, sus=syksyiset, 

thun=kesäiset).

297. hantit nimeävät lapsen tämän opittua 

konttaamaan tai neljännen hampaan puhjettua 

(mukana synnytykseen osallistunut perna-anki). 

298. hantit hautaavat nimeämisen jälkeen kuolleen 

lapsen sukukalmistoon (nimettömiä ei pidetä 

sukulaisina, vrt. nimi=jälleensyntyvä sielu).

299. hantit nimeävät lapsen pienessä kodassa 

eli synnytyskodassa (selvittämällä kenen 

sukulaisen henki on palannut, vrt. hampaan

puhjettua, kaksi nimeä / perinnettä).

300. hantit valitsevat nimen ehdottamalla 

"varjojen" eli muistissa olevien sukulaisten 

nimiä (liaksys) veitsen päälle laskettua kätkyttä 

nostaen (tuntuu painavammalta / lapsi lopettaa 

itkemisen).

301. hantit sitovat nimenannon jälkeen helmiä 

lapsen nilkkoihin ja ranteisiin (pidetään läpi elämän, 

uskotaan auttavan lapsen kasvussa, vanhoissa 

haudoissa samoissa kohdissa eläinten hampaita 

ja kynsiä).

302. hantit kutsuvat lapsia "varjojen" 

sukulaisnimillä (täti kutsuu lasta emokseen (anki) 

koska uskoo oman emonsa hengen palanneen 

tähän).

303. hantien taruissa suvut (cir) elävät 

joen varrella jonka luomiseen pyhät vanhemmat 

osallistuivat, ympärillään suvun pyyntimaat, 

suojelijoinaan pyhistä vanhemmista polveutuvat 

haltijat.

304. udmurtit kutsuvat sukujen alueita pesiksi 

(omga-vyl, omga-suvun pesä johon kuuluu 

neljä kylää eli ussoa).

305. udmurteilta on tavattu yli 70 totemistista 

sukunimeä.

306. gurya, idna, vatka, yady, vesya, donda, selta, 

kuzhmo, mardan, mozhga ja biya (udmurttien 

nimiä).

307. udmurttien taruissa kuvailtuja naisia kutsutaan 

oman sukunsa nimellä eli vorshud-nimellä (miehen 

nimen ottamisen vieraudesta).

308. udmurtit kutsuvat vorshudiksi perheen onnen 

suojelijaa, perheen ja suvun suojelushenkeä ja 

sukua itseään.

309. yumya, ucha, chabya, nyrya, lözya, turya 

(turja), egra, bigra, sudya, vatka ja kalmez 

(udmurttien sukuja).

310. udmurtit kutsuvat mareja poreiksi (vrt. por 

ja mos-heimot).

311. shadrasak, kibya, lyali, varzi-jachi, yumyashur 

ja varklet-bodya (udmurttien kyliä).

312. purga, mozhga, poska, shudya ja zumya 

(udmurttien sukuja).

313. udmurtit puhuttelevat kaikkia vanhempia 

sukulaisia sukulaisnimin (polvien merkityksestä, 

sukulaisnimet=nimistä vanhimpia). 

314. udmurtit voivat lisätä sukulaisnimiin 

etupäätteitä (tcuzataj=naisen isä, pesjataj 

=miehen isä).

315. udmurttien napaemo antaa lapselle 

ensimmäisen nimen (saunanimi, min´cho 

nim).

316. udmurtit pitävät saunanimet salaisina 

(suojelevia nimiä, yhteydessä syntymän

paikkaan / haltijaan).

317. udmurttien sukunimet periytyvät emoilta 

lapsille (lausutaan etunimen edellä, pelga zijan, 

pelgan zijani).

318. udmurteilla on sukunimen lisäksi isältä pojalle 

periytyvä perhenimi (isänisän nimi joka muutetaan 

isän nimeksi naimisiin mentäessä).

319. udmurtit vaihtavat itkevän ja sairastelevan 

lapsen nimen (urtiton eli hengetön nimi).

320. udmurtit kutsuvat syntymämerkkejä sanoin 

men ja min (vrt. sauna=min´cho, syntymäkota,

vrt. minna, miniä).

321. udmurtit voivat lisätä merkkien keralla 

syntyneen nimeen men-sanan (menzarifa, 

mentemor, menlokuzjo).

322. hantit kutsuvat kyliä jokien mukaan 

(enet yavun yah, suuren yuganin väki, ai yavun 

yah, pienen yuganin väki).

323. tlung poutl yah (pitkän-kylän-väki), kutl 

yah poutl (kalastusjoen-kylän-väki), nyehus yah 

poutl (soopelijoen-kylän-väki), kanrak poutl yah 

(karpalometsän-kylän-väki), nohr poutl (käpyjen

-kylä) ja tlankty poutl (kyiden-kylä, hantien kyliä,

poutl=kylä, yah=väki, vrt. jahkailla).

324. hantit uskovat polveutuvansa kolmesta heimosta 

eli siristä (sir=osa, vrt. sirpa, sirpale).

325. hantien hirven heimoon (neuh sir) kuuluu kuusi 

sukua, karhun heimoon (puppi sir) kuusi sukua ja

majavan heimoon (mah sir) neljä sukua (vrt. perhettä).

326. udmurttien omga-suvun uskotaan polveutuvan 

tarunomaisesta vatka-heimosta (kolme perhettä 

perusti suvun uuteen paikkaan siirtyessään).

327. udmurttien omga-suvun kyliin kuuluu kazan omga 

ja sjöd oshmes omga (kylien nimet=sukujen nimiä).

328. itämerensuomalaisten nimien vanhempana 

muotona pidetään -oi, -ei ja -öi päätteisiä nimiä 

(lyhenivät myöhemmin muotoon -o, -e, -ö).

329. liiviläisiin kylännimiin kuuluu memeculle eli 

meemekyla (meme, meeme=nukke, karjalan miemoi).

330. ako, alo, anno, asso, caupo, ylo (ilo), wade ja wane 

(liiviläisiä nimiä).

331. itoi, yddo, ido, eloi, epoi, epe, ebo, pelkoi, tossoi, 

ihkoi, kärcöi, hörcoi, vargoi, mustoi, haloi, tervo, kalo, 

kopoi, askoi, kekro, mönköi, äpöi, ylpöi, urkkoi, toroi, 

osoi, kiero, ikoi, joroi, keroi, kokkoi, koukoi, luukkoi, 

pohtoi, rankoi, turtoi, vestoi, viloi, talsoi, taanoi, 

torkkoi, lokko, kero, jöllö, kunto, sulkko, tahloi, ropoi, 

hassoi, ahroi, kesoi, ilmo, itko, kaipo, kyllö, mielo ja monto 

(itämerensuomalaisia nimiä).

332. tervoila, reboila, himoila, nurmoila, pultsoila, 

peloil, korvoil, njurgoil ja nabal (vepsäläisiä 

kylännimiä).

333. habukahne, kukoihiine, bosakohne, kärzinahne, 

kukihaine ja pudrohne (vepsäläisiä sukunimiä).

334. lajane, kirjane, kuulevane ja yldäväne 

(liiviläisiä sukunimiä).

335. karhil, kurikal, pecoil, vilhal, pudroil, kaibal, 

vingl, sondal, haragal, härgoil, noidal, ozroil, 

rahkoil, reboil, kakoil ja korvoil (vepsäläisiä 

kylännimiä, l-pääte vastaa suomen la / lä 

päätteitä).

336. enarv, mägjärv, humarv, torazjärv, simgärv, 

päzar, sidjärv ja sodjärv (järvien mukaan nimettyjä 

vepsäläiskyliä, pidetään yksisanaisia nimiä 

nuorempina).

337. soks, kalag ja toizeg (jokien mukaan 

nimettyjä vepsäläiskyliä).

338. vepsäläisten nimien oi-päätteitä yhistetään 

oja-sanaan (toisen käsityksen mukaan i-päätteet 

venäläistä vaikutusta).

339. vepsäläiset lisäävät kylien ja tilojen nimiin 

agd-päätteitä (alaz-agd=alapää, yliz-agd=yläpää, 

suv-agd=eteläinen pää, pohd-agd=pohjoinen pää).

340. hubjoil (hyypiälä), kokoil (kotkala), habukal 

(haukkala), reboil (repola), haragal (harakkala)

ja kakoil (kakkola, vepsäläisten eläinsukuja).

341. vepsäläisiin nimiin kuuluu lapsen odotuksesta 

ja piirteistä keksityt nimet (himacal=himoittu, 

kaibal=kaivattu).

342. "umalt nimelt minno iks nimitsellees, kutsuus 

papi pantust, kõõ kutsi sa iks kulla tütrest, maraiks 

sa latsest manitselli, hõiksi sa iks hellä nimme pite" 

(omalla nimellä ei nimetty, eikä papin panemalla, 

kutsuit kultaiseksi tyttäreksi, maanittelit marjaiseksi, 

lempinimin hellittelit).

343. setukaiset kutsuvat varsinaista nimeä omaksi 

nimeksi (uma nimi) ja lempinimeä helläksi nimeksi.

344. "nimi jäi ninniniidu pääle, au ainakaare pääle" 

(virolaisten häälauluja, neidon nimi jää kukkaniitylle, 

kunniansa heinäpaalin päälle).

345. "neio viit õks jo nime niidü pääle, varö haina 

vaalu pääle" (setukaisten häälauluja, neidon nimi 

jää niitylle, varjonsa heinien päälle).

346. "uma sa pane nimi uibohe, ese iks lätt otsma 

ubinata, marja lätt maast sääl võttemahe, sino iks 

nimme nimitseles, hellä no nimme helüteles" 

(neito piiloutuu niitylle ja kätkee nimensä maahan 

tai puuhun, isä poimii nimen kuin marjan ja kutsuu 

tytärtä vanhalla nimellään).

347. saamelaiset voivat liittää lapsen nimen eteen 

toisen nimen jolla erotetaan nimet toisistaan 

(käytössä vain muutama kymmen periytyvää 

miesten ja naisten nimeä).

348. saamelaiset antavat nimen ennen syntymää 

saatujen enteiden mukaan (kuolleiden henkien 

(jamis) uskotaan kertovan nimen emolle).

349. saamelaisten mukaan lapsi perii nimen 

mukana kaimansa piirteitä.

350. saamelaiset pesevät pois sairastelevan lapsen 

nimen (aikuisen nimi voidaan vaihtaa samoin 

konstein).

351. saamelaisten mukaan vieraat nimet tekevät

lapsista sairaita ("pestään pois").

352. saamelaiset ripustavat nimetyn lapsen 

vaatteisiin suojelevan taikakalun (nammasjiele, 

hopeinen tai vaskinen koru tai rengas, 

vrt. vanhemmat eli luiset taikakalut).

353. saamelaisten mukaan nimikala (nammaguolli) 

antaa lapselle noidan kykyjä (vrt. nimen mukana 

periytyvä suojelushenki / perheen periytyvien

nimien ruumiillistuma).

354. saamelaiset kutsuvat nimijäisiä syntymänhaltija

Sarahkkan mukaan (Sarahkka-lavgun, nimeäjänä 

toimiva nainen=lavgoeadni, vrt. sara=sala, lavgo

=lauko, eadni=äiti).

355. saamelaisten unien mukaan nimeäminen 

muuttui vieraan vallan aikana tavaksi jossa lapselle 

annettiin aina isovanhemman nimi (pojalle isoisän, 

tytölle isoäidin, vrt. skandinaavit).

356. saamelaisten nimikoru (nammasiella) 

kiinnitetään tytön rintaan tai pojan käsivarren 

alapuolelle (uskotaan suojelevan lapsuuden ajan, 

toisaalla ripustettu kannukseen tai kätkyeen).

357. saamelaiset sepittävät lapselle luohti-joiun 

jota voidaan käyttää nimen sijasta (lausuttu ja

laulettu nimi).

358. saamelaiset kutsuvat omia nimiä 

samenabmoiksi ja saivonammoiksi 

(saivot=sukulaisten henkien sijoja, vrt. sabma

=saimaa, saivo=savo).

359. saamelaiset pitävät nimi-kaloja (namma

-guolle) sukulaisilta saatujen pyhien nimien 

suojelijoina.

360. saamelaiset pitävät sukulaisten nimiä onnea 

tuovina (voivat kääntää huonon onnen).

361. sanalla nimi tarkoitetaan nimeen liittyviä 

sanoja ja mainetta (vrt. periytyvät nimet).

362. sanan nimi muotoja ovat namma (saami), 

lem (mordva), lom (mari), nem (udmurtti), 

nim (komi), näm (mansi), nev (unkari), num 

(nenetsi), ni (enetsi), nim (nganasani), nep 

(selkuppi), nom (kamassi) ja nime (kantaurali).

363. sanalla ser tarkoitetaan lajia ja sukua 

(saamen saerda), luonnetta (marin sor), tapoja 

(komin ser), alkuperää, sääntöjä ja heimoa 

(hantin sir), lajia ja sukua (mansin sir), järjestystä 

ja yhteisöä (unkarin szer) ja syytä ja tarkoitusta 

(nenetsin ser, enetsin siero, nganasanin sier,

vrt. si=päivä, päivän säteissä tulevat sielut).

364. sanalla wanca tarkoitetaan alkuperää (marin 

waz), kantaa, runkoa ja heimoa (udmurtin vizi), 

pään ja kaulan välistä rajaa (hantin wac), juuren, 

varren ja heimon alkua tai päätä (hantin wos), 

sukua ja sukulaisuutta (mansin vos) ja juurta 

(nenetsin wanu, enetsin baddu, nganasanin bantu, 

selkupin konds, kamassin mona, vrt. panu, pantu, 

vrt. tulen nimet, tuli välittäjänä, w=b, vrt. pasi, posi).

365. "omat nurmet mie muissan, meilä oli ensin 

Lytäjjoven nurmet, siitä oli Muaselänsuon nurmet, 

siitä oli Kivilammin nurmet" (paikannimiä).

366. "nunukka" (lapsenlapsi, vrt. nen-pääte).

367. "Säpniem on nokandehez juuri niemen" 

(paikkoja kuvailevat sanat, vrt. säppi).

368. "Indzuniemi on nokandehelleh järvitsuraz" 

(niemien nimiä).

369. "ku heil oli kaikilla nimet, lampiloilla ta i järvillä" 

(vesistöjen nimistä).

370. "mil nimel kirrutah" (kutsutaan).

371. "päivä i pagize, nimie elä sano" (nimiä eli salassa

pidettyjä nimiä, vrt. periytyvät nimet).

372. "kuib on nimi sinul" (salaiset nimet ja

kutsumanimet).

373. "mil nimel händy kirrutah" (kirrutah eli

huudetaan, kutsutaan).

374. "minul on nimi Miikul Lindu" (mistä ja kuka).

375. "nimekse vai tuloo kaloa" (nimekseen, 

nimi-sanan alkuperää).

376. "lapset toine toista nimitelläh" (keksivät 

toisilleen hauskoja nimiä).

377. "heitä nimittelendy" (nimittely eli

haukkuminen).

378. "vienozel iänel pagizou ninnettäy" (puhuu 

hiljaisella ja kimeällä äänellä, luonnenimet vieno 

ja ninni).

379. "kuvo, kuvo Kata-neidoi" (etuniminä

käytetyt sukulaisnimet, kata=isoäiti).

380. "nikahutti sydämehez, mainittih heimokundu" 

(heimonimen voimasta).

381. "netsiel Teromvuaras käviin" (vaarojen nimiä).

382. "oli Niemen ottsa, Kanto, Nika" (apajien 

nimiä).

383. "nagrau kikettäy" (luonnenimi kike).

384. "Mettso-Joakon naini" (metsojen suku).

385. "häi kummehtiu" (hassuttelee, luonnenimet 

kume ja kumme).

386. "Ustjo oli se patvaska" (vrt. ustjoki).

387. "kedäbä kogo illan nagrattelid, Kirilän Outiego" 

(mistä ja kuka).

388. "ylen roihakko da nagrattsu on lapsi" 

(roiha=pirteä, eloisa, sukunimiksi muuttuneet 

luonnenimet).

389. "ta sisär oli miula Manu" (omien nimien 

sukupuolettomuudesta).

390. "Suuripeänottsa oli matala apaja" (kaikella 

tärkeänä pidetyllä nimi).

391. "ylen kruatskahuttau, kem maininnou" 

(aivastuttaa, joku mainitsee nimeltä).

392. "nikoittoa, koiz mainitah" (kodissa mainitaan, 

nimien voimasta).

393. "tässä meän kohalla on kaitani aho, ta siinä on 

suo, mainitah Välisuoksi" (paikkoja kuvailevat

nimet).

394. "miksebo nämie selgie mainitah.. Paivikkoselgy 

tämä on" (selkien nimiä).

395. "Anniks händy mainitah, g en tie, ollougo se 

hänel tottu nimi" (nimi johon on tottunut, 

vrt. anni=ainoa lapsi, vrt. vierailta salassa 

pidetyt nimet).

396. "mainitsuznimi" (liikanimi).

397. "mairihin" (hellittelynimiä, vrt. maire).

398. "lähimäine Loginsellän kylä on Vuattsi" 

(maan ja veen selät).

399. "minul on lyhyt händy" (pieni perhe, 

vrt. hänninen).

400. "Närhin Illam pojad" (närhien suku).

401. "täz on kui loukottsani, g ei ole vie suuri loukko" 

(nen-päätteen alkuperää, tarkoittaa nuorempaa 

tai pienempää).

402. "Hukan Stopin akku silmii pezi" (hukkien

suku, totemistiset eläinsuvut).

403. "Kaijanjärven lohkol toizim paissah" 

(kaijanjärven eli suvun kieli, kaija=lokki).

404. "Tulomjärves sie livvikse paistah" (järvien 

nimiä, liivin kieli).

405. "sil on aiga tsomat silmäd Joven Outil" 

(mistä ja kuka).

406. "lappalazed ollah Rugarven puoles pohjazella" 

(lappalaisten leiri rukajärvellä).

407. "Lappii on lähembän ku Lappi" (monet lapit).

408. "kaks on Lappiedu, yks om Porarvem puolez, 

a toin on tajembaine" (kaksi lappia, vrt. lappi

=kantaväestön asuinpaikka).

409. "jo Jängärvez lappientsura algoau" (jänkäjärvestä

lappien puoli, vrt. saamelaisten).

410. "laps itki lallatti kaiken yön" (luonnenimi lalla).

411. "lapsud vai lalleroittau lattiel" (leikkii, vrt. lalle).

412. "emä lasta lallittaa" (laulattaa, vrt. lalli).

413. "lapsi yöd itköö lailattoa" (luonnenimi laila).

414. "laps om pikkane murune" (hellimänimiä).

415. "meän eno kehtai leugoi piiskata" (meidän

eno, sukulaisnimet).

416. "Piuvvuaran kylä, hiän oli pieni kylä" (pieni kylä

=oma kylä, sukukylät).

417. "Latvajärven kylästä, Perttusista pienimpäini" 

(perttu sukunimenä).

418. "pienikkäni om pienembi kui pienehkö" 

(nen ja kö-päätteet).

419. "pienoine, moaman hienoine" (hellittelynimiä).

420. "piä silie, iän helie" (ääni heleä, luonnenimi heli).

421. "Anni tytti, aino neiti, läksi voatteijem pesulla" 

(aino neiti=ainoa tytär, anni ja aino=ainoan lapsen 

nimiä).

422. "perzukam pezin lapsel" (kka-pääte, 

pehmentää kantasanaa).

423. "Tuoppajärven perällä" (järvien nimiä).

424. "loitoz meil oli mezal käyndy, Pallahtem peräl, 

Reboilam peräl, Manderem peräl" (perien nimiä).

425. "yhtä pereä ollah" (perää eli sukua,

vrt. olla perää, olla peräisin).

426. "eri pereä ollah, ei yhty heimuo" (perät,

heimojen asuinpaikkoja).

427. "Veskelysty peräizin, Kiiskoiloa heimoizin olen" 

(kiiskoi-la, kiiskien heimon asuinpaikka).

428. "yksie peräloimie olemmo" (peräloimea,

yhtä sukua).

429. "linnam peräloimoa ollah miehed, linnoa 

roduizin" (vieraat linnat, vieraat miehet).

430. "nenäl penaittsoo, neneä nyytskäilöö" 

(nyrpistelee nenää, luonnenimi pena).

431. "penavui häi, ei käy istumah" (pahastui, 

pahoitti mielensä).

432. "minuo penaittsoo" (moittii, nimiksi 

päätyneillä sanoilla monia merkityksiä).

433. "Setkäzen Oudotal oli partsupuaru" 

(setkäsen oudotta, mistä ja kuka).

434. "yhes parvez ollah" (ihmisparvet).

435. "meäm parvie olet" (parvea eli perhettä).

436. "hänell om parvi lasta" (lapsiparvet).

437. "sitä olen kuullut jotta tuossa Akollahessa 

Neitisoarressa pitäis olla oarreh" (tasa-arvosta 

kertovat paikannimet).

438. "paginas tunnen, Viidants on" (tunnen 

puheesta, viitanan kylästä).

439. "Kaijazjärvez on toine paginloadu kui meil" 

(kaijasjärvi=kaijojen suvun järvi, jokaisella 

suvulla oma kielensä).

440. "moine on Suojärveläzil pagimmahti" 

(järvien ympärille asettuneet suvut).

441. "paginkieli on kel kuigi" (pakinakieli

eli puhetapa).

442. "pastaipäiväine moaman tule yskäh" (yskäh

eli syliin, vrt. päivänpaiste).

443. "ämmö sano jotta se tietäy hos mitä pahoa" 

(ämmön sanat muistetaan, sukulaisnimet).

444. "heän oli Vasovvoarasta syntyjäh" (vaarojen 

ympärille asettuneet perheet).

445. "häi on Suojärvie, soannoilleh" (soannoilleh

eli syntyjään, olla jostain=olla jotain).

446. "Ojatikse pajistah" (puhutaan ojatti-joen kieltä, 

jokivarsille asettuneet perheet).

447. "Ojatinkieleh pajistah, puoles sanaz ellendämmö" 

(ymmärrämme puolet sanoista, keinotekoisen
"yleiskielen" myöhäisestä alkuperästä).

448. "kuspäi heimo tuloo, mispäi olett omaksed" 

(heimo ja omaiset, vrt. omat=nomat, 

jäniksen heimo).

449. "muruu pirizyttäy laps syvvez" (murustaa 

lattialle, luonnenimi piri).

450. "se om pirzakko, ainoz itköy pirzisteleh" 

(herkkä itkemään).

451. "itköö pirtsistelöö, hellä on itkemäh" 

(luonnenimi pirtsi).

452. "Kurejjärvestähän ei enämbi pitälti olekana 

siih Kapulah" (paikannimiä).

453. "sidä ei anneta hävitteä omoa kieldä" 

(oman kielen eli murteen tärkeydestä, 

vrt. vieraita kieliä tukeva "suomen valtio").

454. "poavul tuloo nenäh" (haisee palaneelta).

455. "mium poavutti" (poavutti eli suututti, 

luonnenimi paavo).

456. "om poavuksis" (suutuksissa).

457. "venehillä souvettih Sarvilahem pohjah, 

sinne Sarvivalkamoh" (lahden mukaan nimetty 

valkama).

458. "se on suomalaista pohjoa, kaikki Kostamuksell 

on suomalaista pohjoa" (pohjaa eli heimoa, 

suomalaiset ja karjalaiset).

459. "heimolane sanotah pohdam puoles, Himolam 

puoles" (heimolaiset, vrt. himolainen).

460. "pohjalani rahvas" (kostamuksen pohjoispuolella 

asuvat pohjalaiset eli lappalaiset).

461. "lapim pohjalazed ollah" (pohjalaiset eli 

pohjoispuolella asuvat).

462. "meijän kiel om pohooze Salmin kieleh" 

(pohjoisen salmin kieltä, murteiden taustalla 

sukujen omat kielet).

463. "minuhine poigu, minun kel suadu, toized ollah 

pojjindimad" (saadut eli omat pojat, pojintimat 

=poikapuolet).

464. "pojintima" (puunrungon suuntainen heikompi 

sivuhaara, sukulaisnimien ja puiden haarojen 

yhteydestä).

465. "poigulind on suurembaine poigastu, 

emeä pienembi" (poikalintu poikasta suurempi, 

poika-sanan alkuperää).

466. "syndynyn heän on tuualla Präkkilän kylällä, 

poikki doesta" (vierailta kuulostavat kylännimet,

prakki, prak).

467. "ne oli poikoit miehet hiihtajat" (poikoit 

eli nopeat, vrt. poikolainen).

468. "yhen voikkohuod ollah roadamah" 

(ahkerat, taitavat, vrt. veikko).

469. "oli sielä Latvajärvessä syntyn ta kasvan" 

(järvien ympärille asettuneet perheet).

470. "tulija polvi" (tuleva polvi).

471. "polvi muutah joga pojjas" (muuttuu ja pysyy 

samana).

472. "polvi polvel, kandu kannal" (vrt. sukupolvi, 

kantasuku).

473. "kazvai polvi" (kasvava polvi).

474. "nouzii polvi" (nouseva polvi).

475. "toini polvikunta" (serkukset, vrt. jokien polvet 

eli mutkat).

476. "polvikund om pienembi kolinkundoa" 

(polvikunta kolinkuntaa, vrt. koli, kuolin).

477. "heimokunnannimie kannan ammuista, 

polvipolvenaiguista" (arvossa pidetyt 

heimonimet).

478. "se om mejjäm Petra" (eläinten mukaan 

nimeäminen, petra=peura).

479. "poigu kazvav tobjaks" (topakaksi, 

luonnenimi topi).

480. "saliessa vejellä brizgutetah" (saliessa

eli hulluteltaessa, vrt. sallinen).

481. "sebäi kovah" (sepäsi eli halasi, 

vrt. seppänen).

482. "Tiitan joukko" (perheen kutsuminen 

joukoksi, vrt. jouko=joutsen, joutsenen heimo).

483. "olet hyvä brällätti, kaikenjyttyöm bärbätät 

pagized" (lempinimien keksimistä, mieluista 

puuhaa).

484. "Toini valkijan valutti, keskimmäini neitosista, 

kolmas puikutti punasen" (toini-neito, vrt. toni,

nimien sukupuolettomuudesta).

485. "nostamah pullistih" (ponnisteli, 

vrt. pullinen).

486. "itköö pullittoa" (itkee kovaan ääneen, 

luonnenimet puli, pulli, puili).

487. "oled aiga bulbana, ed lekaha ni kunne" 

(lekaha eli liikaha).

488. "siepä vasta pulvana olet, kun et tuota 

ymmärrä" (vrt. tolvana, na-päätteiset 

lempinimet).

489. "izä piiganna pidää, emä lasta lallittaa" 

(laulattaa, luonnenimi lalli).

490. "hyö ollah miuv vunukat" (vunukat

eli lapsenlapset).

491. "hänel on kolme bunukkua" (lapsenlasta,

vrt. nunukkaa).

492. "bunukkaine polvil istuu" (vrt. nunukkainen).

493. "Pitässäahossa buolia on äijä" (ahojen nimiä, 

buolia=puolukoita).

494. "Akampuusalla buoleikko hyvä" (naisille 

tärkeät paikat, naisten nimeämiä tai naisten 

mukaan nimettyjä, puusa=puinen paikka).

495. "vähembi puold om puolettavaz" (puolet 

ja puolettava, va-pääte).

496. "ku olled naspuoli, tervehtän sizarekse, 

k olled nuorembaa puoldu" (nuorempaa

puolta, samaan polveen kuuluvien kutsuminen 

yhteisellä nimellä).

497. "midä puoldu lapsed ollah" (puolta, 

vrt. sukupuoli).

498. "häi on tuattas puolisizar" (isän sisarpuoli).

499. "s om puolvellen talo" (velipuolen).

500. "puolitsidzi" (sisarpuoli, sisar, sitsi ja sisko, 

vrt. tsisilisko ja sister, omat sanat ja lainasanat).

501. "se om puolivälissä Jyvöälahta se Petäjäniemi siitä" 

(paikannimiä).

502. "Vonkarven ta Luvarven puolivälissä" (arvien 

eli järvien nimiä).

503. "puputat kui jänöi, pideä siul puputti panna nimi" 

(nimien antamisesta).

504. "tule tänne, moamam puputtine" (hellittelynimiä).

505. "moamam puzeroine, tule tänne" (lattialla 

taapertavasta lapsesta).

506. "pudroparda olet hyvä" (lempinimiä).

507. "Ullo-diädö" (miehen nimenä, vrt. ulla).

508. "andakkoa puhtahad puuhuod, mailozad moahuot" 

(mailosat=suloiset, luonnenimi maila).

509. "hyvä oled buukkubeäkky, ed duumaitse ni midä" 

(puukkupääkky, vrt. pääkkönen).

510. "olet hyvä puupiä, tolkuitse ni mid et" 

(lempinimiä).

511. "pyhil om Pasa lapsien ker" (naisen nimenä, 

vrt. pasanen).

512. "muattie pyörähytti" (kiroili, vrt. matti, mattar

=maassa elävä sukulaisen henki / kantaemo).

513. "armahazeni, siibyöni, päiväni" (hellittelynimiä).

514. "moamam päiväine" (vrt. päivänsäde).

515. "ka tämpiän oli meilä Tana päiväkezrössä" 

(tana naisen nimenä, vrt. taina).

516. "päivämmatk om meis Prokkoilah" (vierailta 

maistuvat kylännimet, kyläasumisen myöhäisestä 

alkuperästä).

517. "päivämmatka on Loimoin saluo kylläl matkata" 

(salojen nimiä).

518. "Tsulalahti om päivytsurah mennes" (lahtien 

nimiä).

519. "hoi sinä minum päivöirozaine, kuldaine" 

(hellimänimiä, roza=kasvot).

520. "lapset päntitäh juoksendellah pihal" (päntitäh

eli säntäilee, vrt. pantti, pänttö).

521. "kogo pändöveh läksi" (päntöve=perhe, joukko,

vrt. panto).

522. "pagizoo pänttiöy midä puuttuu" (puhuu sekavia, 

nimiksi päätyneillä sanoilla monia merkityksiä).

523. "isäs kutsui kukkaseksi, emos päivän nousemaksi, 

siskos silmäs sirkkaseksi, veikkos veten kalaksi"
(läheisille annetut lempinimet).

524. "joko lie pojasta polvi muuttunna, lapsesta laji 

vähenny" (lapsesta eli tyttölapsesta).

525. "nuku, nuku, nunnunkaine, maka, maka, mansukaine, 

ilma itkuta isota" (nunnunkaine eli lapsenlapsi,
tuudittajat ämmiä eli isoäitejä).

526. "Ismo, ilman tyttäriä, tule tänne, tarvitahan" 

(omien nimien sukupuolettomuudesta).

527. "jossa ei oo käönä poja poeka, eikä lapsen lapsi" 

(lapsen lapsi, vrt. lainasana tytär).

528. "Perttu-niminem mies joll on kalakomo ollus 

siinä mäellä" (pertunmaa-nimen alkuperää).

529. "ja Orvo kalastii vähä viä Haukijärvesä" 

(kalojen mukaan nimetyt järvet).

530. "kyl se on sellane kaleva, jot se ei tottele mittää" 

(kaleva eli kuriton, luonnenimet).

531. "huutaa ko mehtän kale" (kiukkuinen lapsi, 

luonnenimi kale).

532. "meen on poika semmonen kaleva et se kiipee 

vaik kuin korkeel" (kaleva=omapäinen, peloton).

533. "kyllä tuo Riika on koko kalikka, kyllä sillä 

puhetta piisaa" (luonnenimi riikka, vrt. riikkua).

534. "kyllä sen Hytti-Einon poika on terävä" 

(nimien lausumisesta, vrt. eino hyttinen).

535. "kuulu kalkkinat kun ol niin iso kello Ruskasen 

kaulas" (lehmien nimiä).

536. "Itäkallo, Länsikallo, Vuotkallo" (luotojen 

nimiä, vrt. kalto, kalteva).

537. "minullen niin kalskahti tuttavalta se nimi" 

(tutuilta kalskahtavat eli omat nimet).

538. "olisko tuoki ruohtim päällek kalskahtava" 

(ruotsilta kalskahtavat eli vieraat nimet).

539. "Ounastunturi kalvehtii Pallastunturin" 

(tunturien nimiä, monissa sanoissa vieraana pidetty
s-pääte, vrt. enetsien s-päätteet).

540. "kyllä se kotvan kammihti ennen kun tahto 

suahaj junkkaan" (junkkaan eli toimeksi, 

vrt. junkkarinen).

541. "ei muuta kun isä-Jussi männäk kamppii" 

(sukulaisnimeen yhistäminen).

542. "enkä om minäkääj joutana kampimaa piijjam 

piätäkää" (piian eli tyttölapsen, vrt. piia).

543. "ei mun tuorani ollus sen kansa missään 

kamppailusa" (tuora eli isoisä).

544. "Huuku ol meittii kyyris" (vrt. hukku, 

huuhku, eläinnimet).

545. "Taesto naurun kansa isttuov vällötti" 

(vrt. taito, taina, taiska, yhestä kantasanasta (tai) 

monta nimeä).

546. "aenuo poeka oli samotik kum minnäe, 

minulla ei ook kansav veljie" (ainoat lapset, 

vrt. ai-no, vrt. ai, ei, ii=jälleensyntyvä sukulaisen 

henki).

547. "sittev Vuarensyrjän talo, se on täs Tevennän 

kylän taloja kanssakin nii" (talojen ja kylien nimet).

548. "ol kas sellaij joro niin kun nyt tielätten" 

(joro eli jörö, vrt. joroinen).

549. "ko kasvoat miu kannain, ja joutuut miu joutsenei" 

(hellittelynimiä).

550. "kangeltavaiseks sanota semmost ko aja puhettas 

takka, melkkeste niinko syä sanojas" (vrt. kangerrella,

änkyttää).

551. "eikö ooh Hannilaistej ja Mutkalamppistev välillä 

aina joku pikkukani" (talojen nimet=perustajien nimiä 

ja paikkojen nimiä, kaksi perinnettä).

552. "Leinosie on kummallaep puolella vam minä en tiijä 

että kuinka pitkässä kantimessa ne on sammoa sukkuo" 

(sama sukunimi, eri sukuhaarat).

553. "kanni" (kymmenvuotias lapsi, poikanen).

554. "siäl oli niin summa kansa et" (paljon väkeä, 

vrt. summanen).

555. "olha siin Pekas-talois enne monta veljeskantoa" 

(veljeskantaa, veljeksiä perheineen).

556. "siitä ol lähtennää se Parvviis-kanta" 

(parviaisten sukuhaara).

557. "kyllä ne oj jo nuoremmassa kannassa kaekki" 

(vrt. polvessa).

558. "sitähän sitä oum minnäev vanahhoo kanttoo" 

(vanhaa kantaa, vrt. kantoa).

559. "Maija on mun kanttumiani" (ikäisiäni, vrt. kanta

=sukupolvi).

560. "kyllä sitä yhtä sukukantoa ollaan" (yhtä sukukantaa, 

vrt. alkua, haaraa).

561. "se on sitä vanhaa kantova" (vanhaa kantoa, 

vrt. kantaa, kantasukua).

562. "se on koko suku hyvin kapperua sorttii" 

(reippaita, touhukkaita, hyvien sukuhaarojen 

jatkaminen).

563. "mistä se tuat Ahvionsuan nimii kanta nytäkih" 

(soiden nimiä).

564. "se koko sukukunta on järkijään vähä ylypeen 

kapsakoita" (suvuissa periytyvät piirteet, 

vrt. suvun perustajan piirteet, "viekkaat revot", 

"väkevät karhut").

565. "se on sammoa sukkuo sehiv vaekka se om 

mennyj jo kaokaseksi" (läheiset ja kaukaiset 

sukulaiset).

566. "mut tommose vähä kaukempa sukulaise 

ni ne hävive iha" (häviää elämästä, verisukulaisuus 

ja läheisyydestä kumpuava sukulaisuus).

567. "se joskus oikken kaukka taita men sukku" 

(sukua kaukaa).

568. "se on kaukkaa sukulainen" (vrt. läheltä).

569. "ei ol suvun tavat kauvaks jääny" (suvussa 

periytyvät tavat).

570. "se elämä ikkää kanto sitä köllii" (köllinimeä).

571. "Lietejjärven Kerälästä on tultu ja siellähän se 

kantasuku on vieläkin" (kerästen kantasuku, 

sukujuurien tunteminen).

572. "myö mei Juosepin kans kanttaitii kauvva aikaa 

siint asjast, kumpanenkaa ei annaint" (periksi,

meiän jooseppi, vrt. perheeseen kuuluva).

573. "tual Väljän kantil taitaa jossaan olla tulipalo" 

(talon vai kylän nimi).

574. "tuollahaa minä olen oleillu Tuorakan kantil" 

(tuorakan kantilla).

575. "se on Soikkulan kantis" (kylän nimiä).

576. "sehän näkkyy tuo Marukka olovav vielä kaplakka 

mummo" (vrt. meiän mummo).

577. "ol se sittä kumma se Ahose eukko" (vanhaa 

naista / isoäitiä tarkoittavat sanat).

578. "meän ämmistä oon tullu semmonen kapurakoura" 

(vanhaa naista / isoäitiä tarkoittavat sanat).

579. "Korte-Onni se koittaa ajjoa kappuuttoa tukkia" 

(kaksiosaiset nimet, mistä ja kuka).

580. "se Mättäikkölähteen niitty on hijas niittää" 

(lähteiden nimiä).

581. "se om miehen suvulla kun niitä karahteerataan 

nykyssä aekan" (kutsutaan miehen sukunimellä, 

vrt. omalla sukunimellä eli heimonimellä,

vieras uskonto=vieraat tavat).

582. "älä sie karehuta Hilleä" (suututa hilleä, 

vrt. hiljainen hille, karehuva karu).

583. "meijjän isäukko asettel oamupäevän lyhteet 

pellolla" (sukulaisnimien yhistäminen).

584. "Kuusisto on aiva siinä Rajalan likillä, ei siitä 

ook kuk karikkanakkoos" (karikan nakkaus, 

talojen välillä).

585. "miä huastan niin ku, karjalaistakkii os" 

(puheessa karjalaistakin, itä-suomalaiset

=länsi-karjalaisia).

586. "on tämä karjala vähä erilaesta ku iham peäsavo" 

(karjala ja pääsavo, sukulaiskieliä).

587. "siel ol yks vanh em" (em eli ämmä eli ama, 

emo-sanan johdannaisia).

588. "Kilpis-Antti oli kans nuaruulessaan karsti poika" 

(mistä ja kuka, vrt. kilpisjärvi).

589. "Henrik s oli hänen kastonimi" (vieraat kasteet, 

vieraat nimet).

590. "ei lasta juur näytetty kellee" (nimeämätöntä lasta, 

vrt. nimi=sukulaisen / suojelushengen nimi).

591. "kut tuhuva sai talon" (tuhuva eli isoisä).

592. "ota kate i katti" (kata itsesi katteella 

eli peitolla).

593. "kattii, ei käkötä" (kiskoo peitettä, 

vrt. luonnenimi kati).

594. "kum Pitkä-Penno kerran katto riihenovesta" 

(vrt. pitkän penno).

595. "minä sen oom Matiksi kattonu" (nimennyt 

pojanpoikani karin matiksi, nimien antamisen 

alkuperää, jokaisella omansa).

596. "Vuarempää on kaukemaltta tual noi" 

(paikannimet, kuvailevat paikkaa).

597. "tääl Olkkalas mee oltiin kaiken kauvemma" 

(la ja lä-päätteet).

598. "se Hopeelähre on siäl kavvempaal kallion kyljes" 

(lähteiden nimiä).

599. "Eskolan Kemppaeset pitäsi ollav vähäsen 

kauvempata sukkuo" (eskolan kemppaiset,

vrt. talon nimi ja suvun nimi).

600. "Iita-täti oli niin kauhiam puhettuulella" 

(sukulaisnimeen yhistäminen).

601. "s oli kolo kauhtana mies se Saajo" 

(yksinimiset).

602. "toisilla on ärrä niin kaukana" (lapsilla ärrän 

lausuminen, vrt. r=l, vrt. eläinten ääniä (varis)

jäljittelevät omat r-sanat).

603. "onks simmonen paikka kaukaanki" 

(kaukaisten paikkojen tuntemisesta, oma perinne

=omien paikkojen tuntemista).

604. "se muutti täält johkuun kaukaalle" (kaukana 

olevat eli oudoiksi jäävät).

605. "Toisiilais-Pijatta joka puhheessaan tahtoo kaukata" 

(toisiila eli naapuri).

606. "Pätkä-Leenekin siinnä taas kävi" (ulkonäköä 

kuvailevat nimet).

607. "se Kokko-Samppo ol kaekkii kovil leekkooja" 

(kokko eli kotka, eläinsuvut).

608. "Kirjolt on puont kello, ko kaulain on katkent" 

(lehmien nimiä, kaulain=kaulus).

609. "Valkjärvel hoastoat kauniemmi ko teäl" 

(järvikielet, vrt. järvien ympärille asettuneet 

suvut).

610. "Mustamäk käö etelämpään, Tarvola pohosempaan" 

(kylien nimiä, vrt. talojen).

611. "ei sinne kukaan tyhyjin käsin tuu, 

sanoo Humppa-Paulu, kun kekkerihinsä haastoo" 

(vrt. pauli, paula).

612. "sovittiin kesken" (keskenämme, lasten nimet).

613. "on se tuo meijjän Kerttu monneeh hommaah 

hyvin kehakka" (meijän kerttu, lapsista puhutaan 

yhteisinä).

614. "Antta kehitteli verkkojasa" (vrt. antte, antti, 

antto, loppupäätteet).

615. "puhuu niin kehnoste, ei tahlos selpiä saalap puhiest" 

(hämeen kieltä, hollolan murretta).

616. "mustaa Muurikki ja Hiilikki, siit kirjava ol Ketrikki" 

(lehmien nimiä).

617. "sill oli sillä Haka-Jussilla kevynej jalaka" 

(vrt. jussi hakanen).

618. "jopa tuli Olli-äijälle hoppu" (sukulaisnimeen

yhistäminen, äijä=isoisä).

619. "tuora monastit toi sitte keitessilahia" (tuora eli 

isoisä, vrt. tuhuva).

620. "Liena se on lipotin, kaik asjat keittää samas paassa" 

(liena eli leena, murrenimet).

621. "olin hyviiv viäl kekonem poika" (kekonen eli pieni, 

vrt. keko, keiko, kekko).

622. "em minä ous sitä suanna keksinttööj jotta 

mikskä sitä oes sanottu" (toisten antamat

nimet, painuvat unholaan).

623. "Pekko men mettäpuit kelama tie syrjä" 

(vrt. pekka, pekku, samasta kantasanasta 

monta nimeä).

624. "kolome hirmu isoja koivuva ne siitä 

Mahalamäiltä kelasivat" (koivuja kasvava 

mahlamäki).

625. "se on vaa vielä kelkkämys tummu" 

((t)ummu eli (m)ummo).

626. "kelekkämäs äejä" (kelekkämäs=virkeä, 

rivakka, äijä=vanha mies).

627. "meijän vaari on vielä paljo kelkkävämpää" 

(vrt. äijä).

628. "Hemppa sano häm paino menehen kelepo kyytiä" 

(-ppa pääte, vrt. timppa, jomppa).

629. "se Mörkö-Vaittine ol sit kelvoto immeine" 

(mörköjen suku, vrt. karhun nimet).

630. "minkääs toi Mettä-Karoliinan poika taas mennee" 

(oma alkuosa, vieras jälkiosa).

631. "se un sehis semmonen kempsu, pijannis se ottaa 

nokkaasa" (suuttuu).

632. "elä nyt oon niin kempsumainen että lähtisit 

keskem pois" (luonnenimi kempsu).

633. "savvoohan tässä huastetaa itek kennii" 

(savvoo eli savon kieltä).

634. "meijjä pihas kartanoihe luona ol semmone 

kennus mut em mie muista sil mitteä omituista 

nimmii" (kennus eli kumpare, omituiset nimet, 

vrt. yleisnimillä kutsuminen).

635. "koko miu sukumannissan ei ok kenkää 

elänä näev vanhaks ku mie" (sukumanni, 

vrt. manninen, mani).

636. "se on nii kepo kerkee" (nokkela, vikkelä).

637. "Keppo-Pekalla ol kepon kujjeet" (keppo

=viekas, ovela, luonnenimet).

638. "no ol se emä keppo, ei sitä oes uskonna millää" 

(leikkisä, ilvehtivä).

639. "kyl ne lapset oliva aina keppossi täynnä" 

(luonnon lapset).

640. "se o viäl kepu äjjä" (ahkera, reipas, 

luonnenimi kepu).

641. "kyl se oo kerkone menemä" (innokas, 

halukas, vrt. kerkko, kerkkonen, sukunimiksi 

muuttuneet luonnenimet).

642. "see o nin kerkonen toist sanoma" 

(kerkonen eli kärkäs).

643. "se meni sinnet tummun keralle" (lapsi,

tummun eli isoäidin luokse).

644. "ne oli vanahaan aekaan kerkeitä 

nimittelemmään ihmisie, niill oli aena joku 

korkonimi" (korko eli liikanimi, vrt. aikuisena

saadut nimet).

645. "sillä om meleko sieveä se puhe, se on 

kerkeäpuhheinen" (sieveä eli nopea puhe, 

vrt. sievä, sievi).

646. "menimme kerran ottaan tota Virtasen Tiltaa" 

(mukaan, mistä ja kuka).

647. "keskenkasusta s on niinko Jussa sano" 

(vrt. jussi, jussu, jusso).

648. "Rietu ol kansak keskentulone" (rietu 

eli reetu, murrenimet).

649. "Riitto sitte, tahtoo minun kahen keskij ja 

kyssyy" (vrt. riitta, riitte, riittu).

650. "keskures o vissin tällätty se nimi" (keskures

eli omien kesken).

651. "mistä se on ruvennus se nimitys leviämmään 

täällä" (nimien leviäminen).

652. "ne sanoo noin tässä keskuvissa" (keskenään 

puhuessaan, julkiset ja salaiset nimet).

653. "Lanttolaksi sitä kututtiin keskuuvessaan" 

(lantto-la, talojen nimet).

654. "jokoos se Jannen kesseli vanhakin o" 

(vrt. vesseli).

655. "pojankessula" (pieni ja hoikka poika).

656. "pien kessukka on se mies" (luonnenimi 

kessu).

657. "älä sie Vappo kesti tämäm Paturinka" 

(vapot ja paturit).

658. "sill ol Juasun Rikul sama karvahatto päässäh 

kesät talvet" (jaasun riku).

659. "mäntii Hynni-ukol, tuon takavessii reunoa, 

sin Käksalmie, kesäsaunoil ol tytöt ja ukko ol siel ja" 

(kesäsaunaan hynni-ukon luokse).

660. "on se vähän semmonen kettarainen" 

(hento, kevyenlainen).

661. "Mar on kettäräkielinen" (nopeapuheinen).

662. "kyllä tua Kaisu on ketinen tyttöö" (viekas, 

ilkikurinen, luonnenimet keta ja keti).

663. "mummu oli viäl isän äiti semmonen ketterä ihmine" 

(mummu eli isän äiti).

664. "teetettiim Maijammikolla" (vrt. mikonmaijalla, 

puolison kutsuminen omaan sukuun kuuluvan 

mukaan).

665. "voi keukone, minkä ila sie teit" (ila eli 

kepposen, vrt. ilari).

666. "Matti on nii kevelä poeka, että se jootuu joka 

paekkaa" (kevelä eli ripeä, vrt. Joutu-Matti, 

periytyvät nimet ja luonnenimet).

667. "onko se teille sukua – mitä liek kannantakahiist" 

(kannantakaista, sukusanat).

668. "mistähään se Kont-Maijam mäk on saannu nimeh" 

(Kontti-Maijan mäki).

669. "ko Kalksalon Heinosen Antti ol juakkerina" 

(kolme nimiperinnettä).

670. "hään on jaako, eikä se siittä parane" 

(hidas, uppiniskainen).

671. "se seisoo jo niij jaakona, vaikk ov vasta yheksän 

kuukauven" (horjumatta, tomerana, luonnenimi 

jaakko).

672. "koetti se olla jaakona, vaan häätyhän sen 

viimmen antaa perrään" (lapsen luonnetta 

kuvailevat luonnenimet).

673. "se on sellain jaana, elestakasin yhtä asijat jaanaa" 

(puhuu, jankkaa).

674. "aina se jaanaa vastaan" (vrt. jaana).

675. "se o hyvi jaanakka poika" (jaanakka eli topakka, 

sukupuolettomat luonnenimet).

676. "jaanham pannee, taitaa tullas sae" (jaanha

=ohut sumumainen tai savumainen pilvi,
luontonimet ja luonnenimet).

677. "sielthä se setä tulla jaappajaa" (sukulaisnimillä 

puhutteleminen).

678. "on se tuo meijän äijä semmonen jaarakka 

että se tekköö mitä ite tahtoo" (äijä eli isoisä).

679. "Uato pakkas tavarasa yhteej jässikkää ja läks 

kävelemmää" (uato eli aato).

680. "jaata sano Annam Maijaj Jussi" (naisen mukaan 

kutsuminen, vrt. kumpi omaa sukua).

681. "kun tullaan ämmäks, ni on äijän jakku yllä" 

(ämmät ja äijät, isovanhempien nimiä).

682. "vieläkö se Ahom muori köpittää jalakasessa" 

(muoriksi kutsuminen).

683. "se oli Kiehimästä männyr Ristijärveen jalakasessa" 

(kiehi-mä, mä ja ma-päätteet).

684. "jalkatietä s ei juuri ennää kuljeta Täränthöön" 

(tärän-tö, tö ja to-päätteet). 

685. "kävellä jalakkasimma Kuolavaarasta" 

(vaarojen nimiä).

686. "Impi se kävellä jalakutti" (etunimiä, 

vrt. impivaara).

687. "ei se Pien-Jussi het akkoa ota, se ensi jallailoo 

minkä ottaa" (kaksiosaiset nimet, kuvaileva 

nimi ja eläinnimi).

688. "käyvä jalluttellee Loston Kustu tuolta Ylipäästä 

päin" (mistä ja kuka).

689. "siitä talosta hiihattiin sitte Tiiroon" 

(kallioluoma-nimisestä talosta).

690. "Reeta oli käyvä jalttassu päivässä Ahvenjärvestä 

tänne" (etunimiä, r=l).

691. "se kun on Kanto-ukolla ollut tämä Ahola" 

(kanto-ukolla, vrt. kanta).

692. "puhhuu janisee koko päivän" (janisee eli 

jankkaa, luonnenimi jani).

693. "minua meinoa janahuttoav vähäse" (janahuttaa 

eli suututtaa, vrt. jaana, janhunen).

694. "älä anna pittää itees jannena" (olemalla 

hyväuskoinen, luonnenimi janne).

695. "mitä siinä janttuvat vanhempiis kans" 

(janttuvat eli väittelet, vrt. jantunen).

696. "vai sie viel ruppiit siin janttuumua" 

(laittamaan vastaan, vrt. jannu).

697. "mitä hullua ne äijät mahto koko päiväj jarista" 

(puhua pitkään, harvakseen, vrt. jorista, 

luonnenimet jari ja jori).

698. "älä nyk kaikista jarise" (marise, valita).

699. "jarrittaa tuo lapsi vain vaikka mitä tekisi" 

(jarrittaa eli laittaa vastaan).

700. "jarrittaa ko juottokaritta" (seuraa perässä, 

nimiksi päätyneillä sanoilla monia merkityksiä).

701. "se on semmonen jarkku mies, ei se tyhjee 

puhu" (kovaluontoinen tai hauras, vastakohtia 

tarkoittavat sanat).

702. "nämät on kaikki nuita jarkkuja" (jarkkuja 

eli koiraita, ahvenet, vrt. jarkko).

703. "Meijan Kusta oo jarrumiähen rautatiäl" 

(meijan kustaa, vrt. meijun, meijän).

704. "jarna" (jääräpäinen, äreä, vrt. jarno).

705. "kyllä se Väiski seisattu, kum mie se käspuolee 

jarnahin" (vrt. vaiski, vaski, ä=a).

706. "katohhan katohham poekoo kuj jarottaa 

seistä jo iha itestään" (jarottaa seistä, 
luonnenimi jaro).

707. "sinä oot justihi niiku äriä jaska et kärsi eres 

kärpääsen puremaa" (äriä jaska, kiukkuinen). 

708. "jaska" (pieni, kömpelö).

709. "se puhua jaskuttaa nii harvaksensa" 

(luonnenimet jasku ja jaska).

710. "Vähäs-Lauhas o sellaset kivijarat, ettei misään" 

(talojen nimiä).

711. "Mikorraevio on samassa jatassa Harjunniittyin 

kansa" (paikannimiä).

712. "Äekkä-niminen voara on Kuirivoaran jatkoa" 

(vaarojen nimiä).

713. "kyl meilän äijälle saa sit asijaa jauhattaa monta 

kertaa" (äijäksi kutsuminen, hämeen kieltä).

714. "oles snää vaa aika jauhi" (hupsu, ajattelematon).

715. "se on semmonej jauhiainen" (vastaan laittava, 

vrt. jauhaa).

716. "Ankku se käyvä jelekkasi" (vrt. ankka, ankki,

eläinnimet, haltijanimet).

717. "kävellä jerskasee tulemhan tuolta Matkakummusta" 

(kumpujen nimiä, vrt. puolimatka).

718. "Hille kävellä jierii, se tuolla mallilla kävelee" 

(yksinimiset).

719. "Eetla o sellanen karhumar, ettei sen kanssa 

tut toemee" (karhumari eli pahasisuinen,

vrt. marit=karhun heimo).

720. "ne oppi Koakko-Junnon niittyym meijäl lehmät" 

(kaakko-junno, mistä ja kuka).

721. "meijän suku johtuu Ukko-Ierikasta" (johtuu

eli juontuu, polveutuu).

722. "Kokkose eno ol oikee joijjo, olla jojotti vua" 

(sukunimet ja sukulaisnimet).

723. "miun, se Malvi-sissoin, a sit, veikko" 

(sissot ja veikot).

724. "Vilho oli kaikkiev vanhim poijista" 

(vil-ho, vrt. vel-ho).

725. "jolsei viljo, ni vaivo" (viljo=helposti, 

kevyesti, luonnenimi viljo).

726. "on sillä Tatulla siälä Paulanevas jolskaa" 

(paulanevan tatu).

727. "Saukkovoaraj ja Teerivoaraj jommassa" 

(vaarojen nimiä, jomma=notko).

728. "Läöhänniemi eli Eeranniemi jompi elik kumpi" 

(oma paikallisuus, vieras yhteen nimeen 

pakottaminen).

729. "jok ol Niku sellanel liuha, lina jutuissaa" 

(vrt. nikula, talon nimeäminen perustajan
mukaan).

730. "missä sillä Juunella lie asentopaekka" 

(juune eli june, vrt. juna, junna, jokaisesta 

sanasta a,e,i,o,u-päätteet).

731. "pitäs jokunen kerta käyvväs siellä Eitikan 

salollae" (salojen nimiä).

732. "nuo Laetis-veljekset on käynnä jonkun 

kerran talavella" (nuotalla, laitis-veljekset,

vrt. laitila, laitinen).

733. "siinä se jokottaapi Riituki täyttä kelekkakuormaa" 

(vrt. ritu, liitu, iitu).

734. "jokshenki hopusti tet senthän kävelittä 

Kantovuomasta" (vuomien nimiä).

735. "yhtäkkiä mullen jolkahti miälhen, 

jotta meempäs kattomhan kuinka Varoon Anska

jaksaa" (varoon anska, variksen suvun nimiä).

736. "sullahan oj jolo nimet" (pojilla,

yhden oma=toisen vieras).

737. "Ylli-Peko jolos ois nii paljo mantsikkoi, 

mut ei sin hirvii männä" (ylli-pekon jolossa,

jolo=hakamaa / notkelma).

738. "se ol laeska jon" (vankka, pulska,

luonnenimi joni).

739. "se oli semmonen äijäj jonike" (jonike eli 

kookas).

740. "jonittaa" (moittii, parjaa).

741. "tehäj jonittoo" (tekee hitaasti).

742. "jonnateshan se sin aikans nyk kuluu" 

(aikaillessa, luonnenimi jonna).

743. "jonni" (nuori, innokas).

744. "jonnin oikoonen" (hidas, äreä).

745. "kyl Anni o nii jora, jot ielläis ku männöö 

nii näät, mut taakseis ei oo luottamista" 

(jora=viekas, ovela).

746. "mie saaoi siin sie teit jorast koit miulle sanont" 

(jorast=ovelasti, koit=kun et).

747. "niin hitoj jorrii" (rohkea, pelkäämätön, 

luonnenimi jori).

748. "se oj jorea mies" (äreä, vihainen).

749. "seki oon ollaksensa niin jorina" (ylpeänä, 

vähäpuheisena).

750. "se hyvih harvvaah huasttooj jorikoettel" 

(jorikoitteli, vrt. jorisi).

751. "Terva-Lassi sieltä lähti kävellä jorpottamhan" 

(kaksiosaiset nimet).

752. "vai niin kaukaa jotta Sant Mikkelistä" 

(kaupunkien alkuperää, vieraiden perustamia 

sotilastukikohtia, "linnat").

753. "Huuko onkin aina olluh hyvij joukeeta poikaa" 

(vrt. huko, huiko).

754. "meä sie jouvvuttammuoa sitä tyttyä, jot se 

piäsis Pyryperriä lähtemiä" (pyryperään,

paikannimi=kuvaa paikkaa).

755. "on sillä johhiin nimikkii vuan ei jouvvam 

mieleen" (ei joudu mieleen, omat nimet ja

toisten antamat nimet).

756. "kyl se mei Varp nuoren ol joutsaliikkeine" 

(meiän varpu).

757. "Liinu o ni vilpas heone, see kävele jouttuste" 

(hevosten nimiä).

758. "jourukkos tiätämää mikä tul lapselle nimeks" 

(tuli nimeksi, vrt. pantiin nimeksi tulen keralla).

759. "mitä sinä juhiit, kunnet jo tu" (juhia

=jahkailla, puurtaa, huhkia, vrt. juhta, juha).

760. "mitä hiän siinä tuas tyhjee jukailoo" 

(laittaa vastaan).

761. "siitä pojasta tul niin jukanen, jottei usko, 

sei tottele yhtää, kielti sitä tahi käski" (jukanen 

eli itsepäinen, luonnenimi jukka).

762. "pahajukainen" (kierosyinen, sitkeä, 

puusta puhuttaessa).

763. "pojaj jukama" (voimakas, vankka).

764. "älä huolij jukatav vastaa" (jukata eli väittää).

765. "ne aena tuota yhtä asijaa jukkaa" (jukkaa 

eli inttää).

766. "minuva jukkasivat vettä varistammaa" 

(jukkasivat eli patistivat).

767. "elä anna ihtees jukata" (huijata, petkuttaa).

768. "jukaatunut" (juuttunut, juka-sanan 

seitsemän merkitystä).

769. "terhistelleiksee ja julomistelleiksee" 

(ärhentelee, luonnenimi terhi).

770. "se ei ossooj julumistellak kellä oh hyvä luonnek" 

(luonnetta kuvaavat luonnenimet).

771. "se laps on isäj jumet" (isän jume, näköinen).

772. "se om männy vannaaj jummeesse" (vanhaan 

jumeeseen, tullut isovanhempiensa näköiseksi).

773. "juokalek kun em muista nimmee" (unohtuvat 

nimet, vrt. toisten antamat).

774. "Piäsölän kyläm piähän ast kaik hyppäsiit, 

oikeem mäntiikii juoksjalkaa" (kylien nimiä,

pääsö=paaso).

775. "sej juontehet on Torvelta" (vrt. sukujuonteet).

776. "se Salokunnasta juantaa se Höyteen kylä" 

(jokaisella kylällä alku).

777. "sehän juontaa juuresa jo vanhosta Siäminkiläesistä" 

(vanhoista sääminkiläisistä).

778. "isoh nepot juonsit hyvil likeltä" (nepot eli 

serkut).

779. "Arkko kävellä jupruttaa lyhyvillä jaloilhan" 

(vrt. jarkko).

780. "mihinkäs ne Mähöläv veljekset läks jupittammaa" 

(mähölän veljekset).

781. "Tervo Jussipa sieltä tullaj jupittaa" (tervon

jussi, vrt. jussi tervonen).

782. "Junu on nii harvapuhheine, jurnautteluo hyvi 

ykskantaa vaik ois mitä asjaaki" (luonnenimet

junu ja junnu).

783. "Jaskarin kylääset on sellaasia jurnikoota" 

(kylien nimiä, vrt. kuuskajaskari).

784. "Kiijja ol olossaa semmoenej jurpotim" 

(luonnenimi kiija).

785. "Viltto kulukeej jursi vuam perässä" 

(etunimiä, vrt. veltto).

786. "nurmijärviläinen yleensä sano miä, ja siä, 

ja loppilainen että minä, ja sinä" (murteiden 

eroja).

787. "Matit om maalla miähiä, Jussia om mettäki täys" 

(maalaisten ja metsäläisten nimet).

788. "eihäj Jussiks ketiär ristitä" (vieras uskonto,

vieraat papit, vieraat nimet).

789. "isä Jussi, poika Jussi, pojam poika viel oj Jussi" 

(oma uskonto, omat perheet, omat nimet, 

vrt. jänöjussi).

790. "Hente tästä lähti justaan tukinuittoo" 

(vrt. henti, hentu, loppupäätteet).

791. "minä kävi Rautahossa ja meillä ol Veiko 

kansa yhtä ja toista justattavata" (veikko

rauta-ahosta, rauta-ahon veikko).

792. "nyt sinä hiliastut Eera ennätti justiis lähtiä" 

(vrt. eero, eeri, vaihtuvat päätteet).

793. "siel mie synny Valkiasaares, se ol sii Rajajoo 

varrel justii" (rajajoen varrella, synnyinpaikan

tunteminen).

794. "heän esivanhimat on Suomesta, lähtösinsä, 

ja se o niitte matkassa sitte suomen kieli jutanu 

heille" (vieraina pidetyt suomalaiset,

vrt. varsinais-suomi).

795. "ne oli pannun ne pojat menneen sem Mikom 

Maijaj jutteille" (vrt. maijan mikon).

796. "sukuusa tuleevat kaikki, painavija jutikoita" 

(lapset, sukuun tuleminen).

797. "sehä on samua jutinakuntua, mitä nää Siitosetki" 

(jutinakuntaa eli sukua, siito=siita=hiito=hiita, 

sisältää ii-sanan).

798. "laita Sepär Rekol sana, että se tulle minuj 

juttusillaa" (sepän rekolle).

799. "mikkään sille tuolle Maekille on tullunna, 

kun seijjoo puhunna koko päevänä" (luonnenimi

maikki).

800. "se Viija ei virkkanna minnekkääp päen ei juuta 

eikä jaata sanonna" (vrt. viija-la).

901. "em muistas sen nimmii mikä juukeli se ol" 

(unohtuvat nimet, vrt. vieraat).

902. "mnää ole stä Lehtise juurt" (juurta eli 

sukujuurta).

903. "näit on kaks taloj juurta ja tää on Eerolasta 

pualikas" (talojen nimiä).

904. "se on oikeiv vanahaa Akolahej juurta" 

(juurta eli sukua).

905. "ne assuu siellä yksillä juurilla" (sukulaiset).

906. "juurkunta" (kylä).

907. "se on stä vanhaa juuriperää" (sukujuurta).

908. "Lunstet snoos et hän otta nimekses Juurine 

ja ämm o sit juurisk" (vieraita nimiä enemmän 

kuin vieraita sukujuuria, syynä vieras miehen 

nimen ottaminen).

909. "se Eemeli juurtaa siitä vanhasta Mateuslahren 

suvusta" (eemeli=emil, "wanhat nimet").

910. "s on sellaanej juusee se poika, jott ei se palijo 

tottele" (vrt. juuso).

911. "laiska juuso sitä ei soa kangillakkaa liikkeelle" 

(luonnenimiä).

912. "niim me juussasimma Jaakon kans hyvin 

tarkkaan sen asian" (pohdimme, harkitsimme).

913. "mitähän Kirpi-Hessa on vailla kun se nuon 

paistaa juustua tänne päin" (kaksiosaiset nimet).

914. "Matin Mar ol sillo jykkiinä" (vrt. matti

=omaa sukua, mari=vierasta sukua).

915. "voi juutina sentähre, kun Pikku-Jassu kaatuu" 

(pikku-sanan liittäminen lapsen nimeen).

916. "tuolla se Oski-poeka yhä seista jyköttää" 

(vrt. oski-tyttö).

917. "se on käynt Kähöse kautta" (jokin juttu, 

sukunimi kähönen).

918. "se siit ol Tinkko-vainaa kova jyskäh" 

(kuolleille laitettu vainaa-pääte, vrt. vanhempi 

sukulaisnimillä puhutteleminen).

919. "poijjat teki Korrim männikkööj jyssäyksen, 

ja siitä lenti pitkästi" (männikköjen nimiä,
vrt. korri=palokärki).

920. "Jukan-Reino katkas jalakasa Laiteen 

mäissä vaikka ei ollu palio jyssäystä ollenkaan"

(jukka sukunimenä).

921. "tehäänpäs oikeen suuri jyssäys Hampakan 

mäkeen" (ham-pakka, mäkien nimiä).

922. "no liika jyty se Jymy-Liisa tytöks oli" 

(vrt. jymyn liisa, jymyäjä).

923. "toisiin suuti se pit siit pitäh jähinää koku 

päivän" (toisiin suuti eli naapurin vaari).

924. "isä ja mamma kans mäntii, sellane pien 

pojajäkki mie oli" (isä ja mamma, vrt. äiti ja taatta, 

puolisuomalaiset perheet).

925. "sitä sukuperä o viäl jossa viirennes polves 

jälis" (viidennessä polvessa jälkeläisiä).

926. "niituill ol nimet sitä jäläkee kuka niitä 

aina sai tehä" (vrt. vanhemmat luonnonniityt,

vieraiden asioiden takaa löytyvät omat).

927. "poikiim pojat, jälkeejääneet" (jälkeen 

jääneet, jälkeläiset).

928. "jäläkeentulevat polovet" (suku-polvet, 

vrt. haarat, mutkat).

929. "mitääj jäläkeentulevai euks, kyllä ku aikasak 

kuki itep pärijää" (kukin polvi pärjää omillaan, 

"perintöjen" vieraudesta).

930. "jäläkihännästä sem Moilasennil löytää aina" 

(vrt. seisoo hoo moilasena, osa sukunimistä

luonnenimiä).

931. "jälkhintulevaisi ollu neljättä polvea" 

(jälkeentulevaisia eli jälkeläisiä).

932. "pannaan nyj jälkinimeks vaikka Lepistö" 

(jälki eli sukunimeksi, "virallisten" sukunimien 

myöhäisestä alkuperästä, vrt. totemistiset

heimonimet).

933. "ussein käyttivät isän nimiä jäläkinimenä" 

(jälki eli sukunimenä, vrt. vanhempi emon 

sukuun kuuluminen).

934. "ei se tyttö soak kauvan olla jäniksen kirjolla" 

(jäniksen kirjoilla eli nimeämättä, vrt. jäniksen

vanhempi nimi noma, vrt. nimi, nom, nomala).

935. "Vilhe ol lihonus, se on aika jäntikkä" 

(loppupäätteet, vrt. vilho, vilhu).

936. "Kijja kantooj jäpist jaohopussiloeta aettaasa" 

(kiija eli kiia eli kia, sisältää ii-sanan,

vrt. kaijan eli lokin huuto).

937. "ee se Elekku taevu, se on semmonej jäppäniska" 

(luonnenimi elkku).

938. "ei ne taijja olla ennee jären sukkuu" (jären 

sukua, yhteydessä toisiinsa, vrt. järestään).

939. "se ol järekäs mies se Jere Tarkeine" 

(vrt. tarken jere).

940. "siinä jo ihaj järkijääj jo Pielaveellä puhutaan 

sitä savvoa" (pihtiputaaseen verrattuna).

941. "Josu niminem mies" (vrt. jossu, joshua, 

omat nimet ja oman ääniasun saaneet vieraat 

nimet).

942. "kyl se Raikku oli nii järäpäine hevone, 

ei se totellu ohjii ollenkaa" (hevosten nimiä).

943. "Ylijoin tuhuva ov vielä vanahanaki jäsevä 

äijjä" (tuhva eli vaari).

944. "sillä pojalla on jusua jässissä" (jusua eli 

voimaa, luonnenimi jusu).

945. "Patju-Erkki se nuorena oli niin jäsy mies" 

(vrt. erkki patjunen).

946. "sitä ei tiejä, se oj jättiläisaikanen nim" 

(jättiläiset=kivikauden luolaihmiset joiden
perintötekijöitä löydetty nykyihmisistä).

947. "samaa sukujättöö" (kaukaista sukua).

948. "eno naine" (nainen eli vaimo).

949. "sit ruveta Hessut kaasettama" (hessu naisen 

nimenä).

950. "soon Kostosoar tästä nii ku kahakuuloo Varkauteen" 

(saarien nimiä, kostaa=suojata tuulelta).

951. "se meijjän eukko on koko kahmu" (eukko 

eli isoäiti, vanhin nainen).

952. "s oli suunilhen sama matka, se mitä oli meiltä 

Vaaralta Rovaniemele" (vaarat ja niemet,

vrt. nimet).

953. "se Silomäki on kahtia silone" (mäkien nimiä).

954. "kahen kahtostahan olivat, sen Framin kans" 

(vrt. ramin eli lamin, omat ja vieraat nimet).

955. "Liena vua männäk kahuvoo aina toistem mukana" 

(liena eli leena, murrenimet).

956. "sitä samaa Hietalahtea se kait on" (kilpilahti, 

lahtien nimiä).

957. "se Anni o nii hetas lapsii, kyl heä kerkijeä 

joka päivä kaihoilemmoa lapsijoase" (hetas eli

kiintynyt lapsiin, luonnenimi heta).

958. "seittemäv viikkoo Pransu oli kaikkinens pois" 

(pransu eli ransu, vierailta maistuvat nimet).

959. "mikä ol siit ämmä kaima mikä ol täti kaima, 

miustkii tehtii täti kaima" (lähisukulaisten nimen 

antaminen, ämmä=isoäiti).

960. "ne olliitkii ämmät nii äkäist jos ei tehty kaimoa" 

(äkäisiä jos ei tehty lapsesta kaimaa, taustalla

jälleensyntymisusko, periytyvät nimet).

961. "se piti kaema soahak, poejjasta ukoj ja tytöstä 

mummon kaema" (periytyvä nimi=jälleensyntyvä

sielu, vrt. päivän säteissä lapsiin palaavat lilit 

eli henkisielut).

962. "hää om miun kaima, mie Mari hää Mari" 

(kaimat, vrt. yhteisen suojelushengen omaavat).

963. "muistin sen vielä vanhaa kaimaa" (vanhasta 

muistista, tottumuksesta).

964. "se ei olt ensikää miu kaimain" (kaimain eli 

mieleeni, kaima-sanan merkityksiä).

965. "mee olen kaimakse, molema olla Jussei" 

(kaimakset, jussien heimo).

966. "älä mää kaimakäly, makka meil" (kaimakäly,

vrt. saman niminen käly).

967. "vae Jaako sin oot no sittehäm me ollaan 

kaemamiehiä" (periytyvät nimet=paljon kaimoja).

968. "sinnem me menimä vanhaa kaimua" 

(vanhasta muistista, vrt. kaimata=muistaa, 

muistissa pidetyt nimet).

969. "kun on tottunun ni se menöö vanahaa kaimua 

myäri" (kaimua myöten, tottumuksesta).

970. "mull oli vanhaa kaimua vähä ja sitä myöri osasin" 

(kaimua=tietoa, muistoa).

971. "se on niin kaeno jottei assiittaan tahos suahas 

sanotuks" (luonnenimi kaino).

972. "kyllähää ne enne aikaa kuhtuvat Pohjanmuata 

Kainuunmuaks" (myöhäiset pohjalaiset, vanhemmat 

kainuulaiset, vrt. pyytäjät ja viljelijät).

973. "eivät ne suvut kajoakkahan yhteen" (kajoa 

yhteen=ole sukua keskenään, vrt. perheitä ja 

sukuja yhistävät liitot).

974. "kakspuoline serkku" (serkku isän ja äidin 

puolelta).

975. "Aimo oli sit toinen kaksjoispoika"

 (vrt. raimo, taimo, saimo).

976. "meillä ol kassosvasikat toine ol Hiilikki ja 

toine ol Pilkkane" (vasikoiden nimiä).

977. "muamaz oled syndynnyh, ga tuataz ed ole 

syndynnyh" (ei synnytä isästä, vrt. omituinen 

miehen nimen ottaminen).

978. "säksättäjem paistah meän kieleh" (meän kieli, 

alkujaan vähäsanaista äännekieltä).

879. "miuv vellen naisem moamo" (veljen vaimon 

emo, ks. sukulaisnimet).

880. "suvinenäs Suojärvie on Suvilahti" (järvet 

ja lahdet).

881. "skoliz lapsie suomennetah" (pakotetaan 

puhumaan suomea, oikeiden kielten korvaaminen 

keinotekoisella pakkosuomella).

882. "suomez elähyy suomevui, ei seämärveks 

pagize" (seämjärveläiset suomalaisten vastakohtana, 
vrt. "karjalaiset", oikeat kansallisuudet=pieniä, 

paikallisia).

883. "subi suomelaine" (supi=aivan, täysin, 

vrt. puoliksi).

884. "se on suomalaista pohjoa" (vrt. kantaa, 

perää).

885. "Ohvon Teppana oli vanha isäntä, ta Maija 

oli hänellä suomelaini naini" (vieraat isännät, 

omat naiset).

886. "suomenkieleh pagizou" (oudoksutut

suomalaiset).

887. "omaa suguu vedäy" (vetää sukuun, 

tulee sukuunsa).

888. "mikä se oli sukujah, em muissa niijen sukunimie" 

(sukunimien myöhäisestä alkuperästä, etu ja 

sukunimet=samoja sanoja).

889. "midä sugu, sidä rodu, sidä helei heimokundu" 

(suku, rotu, heimo ja kunta).

890. "suguzin olen Korbiselgeä" (paikannimistä 

johdetut sukunimet).

891. "suguizin olem Mikkizii, Lumbiloa" 

(lumpilan mikkiset, vrt. miki).

892. "koko sukujuonto on oltu semmoisie kuihkoja" 

(sukujuonet, vrt. juontaa, juontua).

893. "heilä kun oli kolmella miehellä sukunimet, 

Karhut" (karhun heimo).

894. "pahus lienöy niitä sukunimie ennen tietän niin 

olomassa onko niitä vain ei" (sukunimien käytön

myöhäisestä alkuperästä, vrt. suvun synnystä 

kertovat tarut, tietoisuus yhteisestä alkuperästä).

895. "hä om mejjän sugupuoldu" (sukupuolta 

eli kuntaa, vrt. joen puolet).

896. "omoa sugupuold on, hoz ei ole tuttavannu" 

(omaa sukupuolta, suvun puolet).

897. "sulavu mua, ei juuri sula" (vu-päätteen 

merkityksestä, oma kieli=kantasana ja päätteitä).

898. "sielä on kaikki heimakunda" (heima eli 

heimo, vrt. eima=ema, vrt. he-ima).

899. "revuz olet ku sreppan" (reppa-na,

na-pääte).

900. "minä teän läglätyst en ellendä, työ minun 

stankutust etto arboa" (sanoi karjalainen 

suomalaiselle, ellendä=ymmärrä).

903. "Lapil on vie starovieru" (vienaa kutsutaan 

lapiksi, saamelaisten maata).

904. "sieltä Nykyttilästä piti soutoa sinne Leviehlahteh 

soate" (paikannimiä).

905. "sosottau ku soksulaine, itse oliz dogelaine" 

(murteita kuvailevia sanoja, jokelainen

=joen varrella asuva).

906. "uuzi sobaine pestyy peäl, puhtas pannah" 

(vaate lapselle, nimeämisen jälkeen).

907. "mässärrät paissa ku soksulane" (soksulane

=äänisen vepsäläinen, vrt. sokula=haukka, 
vrt. sukulainen).

908. "soksulazet paistah kummah luaduh ylen, 

ei sua kaikkii hejjäm paginoi ellendiä" (paistah

=puhuvat, ellendiä=ymmärtää, paikallisten 

heimokielten jäänteitä).

909. "soksunkieleh pagizoo" (äänisen vepsää, 

vrt. haukan heimon kieltä).

910. "meilä alahaisie kutsuttih snetskut ta numprut, 

hyö paissa snätsäytettih" (vienasta aunukseen 

päin elävät, alahaiset=alapuolella elävät).

911. "ta sanottih siitä jotta se Oinasvoara sai siitä 

nimej jotta sem piekloin ois pität sielä voaralla 

tappoa pokko" (uhrata vaaralla pokko eli pässi, 

vrt. omat oinaat).

912. "sanov vanhin sisar" (vrt. sisar=vanhempi

sisko).

913. "se oli nuorin sizärez" (vrt. erikseen nimet 

vanhemmalle ja nuoremmalle siskolle,

ks. sukulaissanat).

914. "sisarekset sotkottaret" (vieraat sisaret,

omat sotkat).

915. "hyö sizärekset ollah" (vieraalta maistuva 

sizär, omalta maistuva sisko).

916. "sizärindän on emäm puolez" (sisarpuoli, 

emän puolelta, isän ja emän puoli).

917. "sizärlendämy" (sisarpuoli, vrt. lentänyt

jostain).

918. "sizärpuoliskoine minul täs kazvau" 

(puoliskoinen eli puoli, yksi yhteinen 

vanhempi).

919. "sittavui kui tsuudoks" (sittavui eli likaantui, 

vrt. lumiset kuin tsuudit, tsuudit=maan 

kanta-asukkaita joista saamelaisetkin puhuvat 

outoina, vrt. puhuivat eri kieltä).

920. "sidvojane sizar omazeni" (hellittelynimet).

921. "sidvuojane sizar tsikkozeni" (kolme siskoa 

tarkoittavaa sanaa).

922. "anuksilaizet kuin siukkau, niin niidä sanotah 

sammalkieliksi" (heimokielten jäänteitä,

vrt. lintukielet).

923. "kattsoo kiirottau, ni silmäizii ei lekaskoita" 

(katsoo silmiä liikuttamatta, luonnenimet 

kiiro ja kiira).

924. "silmänala on suuri Hoskilammäil, nägyy 

Seämärvi da Sodärvi" (mäeltä näkyvät järvet).

925. "siidä se poiga sanou, miul on tämämmöini 

tsikko" (tsikko eli sisko).

926. "lapiks siikahellahes" (lapiks eli saameksi, 

oikeat kielet=soinnukkaita äännekieliä, 

sanat lyhyitä ja tunnekkaita).

927. "lappalaizet siikahtellahes paistez" 

(siikahtelevat puhuessaan).

928. "lapiks siikahtih" (lapin kielellä).

929. "sanuo siikahutti lapinkieleh" (lapin kielen 

erilaisuus=kertoo erillään olosta, äänteiltään 

suomea aidompaa).

930. "siikkaem pagizoo kui lappalani" 

(vrt. puoliksi lappalainen).

931. "siikkaem paistah lapinkieldy" (toinen 

kotimainen, vrt. vieraiden kielten

pakkoluettaminen)

932. "löi mera silma" (mera eli ämmä, 

vrt. merja, merjalaiset).

933. "seukul luo lähten" (serkun).

934. "toizet seukuksed ollah" (pikkuserkkuja, 

sisarusten lapsenlapsia).

935. "hyö ollah seukuksie, velleksien lapsie" 

(veljien lapsia, sisarusten jälkeen läheisimpiä, 

yhtä polvea).

936. "ennen do ventsaittih puolettostu seuhkuksed" 

(vihittiin serkkuja).

937. "kolmanteh polveh karjalan kansa seukutetah" 

(serkutetaan, kolmanteen polveen).

938. "Mappi da Misa ollah sevoittarekset" 

(serkukset, vrt. seivo).

939. "semmongo olet sie ziida" (semmoista siitaa, 

vrt. hiitaa, seitaa).

940. "ei kaikkie sanoi soa sellitteä" (saa selittää, 

oma kieli=salakieltä).

941. "Olonetskoil kuuluu se Lapin ottsina" (äänisellä 

asuvilla, puheessa saamen kieli).

942. "sadasoarani sana toa om meil" (satahaarainen

eli vieras sana, omat sanat=lyhyitä).

943. "meil oli Tsurun Hilkku" (mistä ja kuka).

944. "sanoi g ollou nuorembi, sit sanov veikoiks, 

a vanhembi nuoremboa sanov vellekse" (veikot ja 

veljet).

945. "päivä pagize, nimie elä sano" (nimien 

pyhyydestä, vrt. sukulaisten henkiä / perheen 

suojelushenkiä, lausuttu kutsuttaessa).

946. "sanokkoa työ jotta mi tsuuto teil on" 

(tsuuto eli kumma, vrt. tsuudit, maamajoissa

elänyt kantaväestö).

947. "häi sanoihez reboltsakse" (repolaiseksi, 

repojen suvun kielellä).

948. "no sano sie hos navoksi" (nato=miehen sisar).

949. "vihmuu samizoo" (vrt. sami, sateella syntynyt).

950. "jogi tulou samizou koskez alah" (luontonimet,

luonnon äänistä).

951. "samizoo pagizoo" (hälisee, meluaa,

luonnenimi sami).

952. "paissah samissah, ei tiijä ongo tyhjä vai tozi" 

(puhutaan samistaan).

953. "ilmu samistuu" (hämärtyy, sanojen monet 

merkitykset).

954. "siukkau, niidä sanotah sammalkieliksi" 

(siukkaavat sammalkielet).

955. "roadau hillaizeh vennosti" (luonnenimet 

hilja ja vento).

956. "lyvviköid olemmo, emmo venalazed ole, 

emmogo ruotsakoit" (olemme lyydiköitä, 

emme venäläisiä, emmekä ruotseja).

957. "suomelazie äijäl i ruotsitetah" (suomalaisia 

ruotsalaistetaan, vrt. anglofoidaan, oma kansa, 
vieraat päättäjät).

958. "ruotts on se, kumman äijän muattie panoh" 

(ruotsit kiroilevat kovasti).

959. "e ule juuri ruskei, ga rusapp on" (rusappa 

eli ruskeahko, päätteiden merkityksiä).

960. "ruzova, mussan ruskie" (rusova, 

vrt. rusehtava, va-pääte).

961. "myö olemma lähized rodnat" (läheistä sukua, 

vrt. lotnat, rotu=lotu).

962. "lähiine rodnu" (läheinen suku).

963. "loittoine rodnu" (läheiset ja loittoiset).

964. "akkoa myö rodnu" (akkaa myöten sukua).

965. "ukkoa myö rodnu" (ukkoa myöten sukua).

966. "rodniel luo lähten käymäh" (lähden 

sukuloimaan).

967. "hyö ollah rodnakset keskenäh" (sukua 

keskenään).

968. "rodnukundu om meil suuri" (suuri

sukukunta, vrt. kunta=yhdessä tekevä joukko).

969. "tervehytty loadiu, katso rodnastav vie häi" 

(sukulaisten tervehtiminen, vrt. vieraiden).

970. "rodnavui mejjän kele pojjan naintandam 

periä" (tuli sukulaiseksi pojan naituaan).

971. "rodnoi touta" (touta=täti, vrt. tuta,

vrt. toutain-kala).

972. "miän rodnoveh keräuvyttih" (meiän suku, 

yhteen keräytyminen).

973. "nimi kaikel rovul juoksou" (juoksee 

rodulla, periytyvät nimet).

974. "sugu vedää, rodu noudaa" (sanonta).

975. "roduh vedäy, tunnemmo tämän, 

om moaman nägöine" (vetää rotuun eli

tulee sukuun).

976. "kem midä suguu, sidä roduu" (mitä

sukua sitä rotua, vrt. heimoa).

977. "rodu maah ei lähte" (lähde maahan, 

häviä).

978. "mejjän roduu on" (meijän rotua,

vrt. lotu, lootu, loitu).

979. "loitostu roduu on" (loitosta eli kaukaista).

980. "roduziedah hyö ollah Haudavoaroa" 

(sukunimiksi otetut paikannimet).

981. "ollougo Ahvendärvez meier roduzie" 

(järvien ympärille asettuneet suvut).

982. "roduizin on Loginselgeä" (sukujaan 

lokinselkää).

983. "aho da roajemoa sai ser roadajan 

nimen, hod ei ollud nimie" (aho sai raatajansa 

nimen, nimien hetkellisestä luonteesta).

984. "minul oli muaman velli ristizänny" 

(eno kummina, vieras kummiperinne).

985. "pappi rängähtih, ongo ristinnäz dengat" 

(ristimisestä rahaa vaatineet papit, vrt. saman 

asian naamioiminen kirkollisveroiksi).

986. "lapsen ristitysty 20 kopeikkoa maksettih" 

(kaikki mistä pitää maksaa=vierasta alkuperää, 
ristityt=uskon kauppiaita).

987. "ristindynim on Iivan, a kirrutah Vanakse" 

(vieraat ja omat nimet). 

988. "eläy kurki kärki harmoa havukka, eläntä 

ei nimie riko" (eläntä ei riko nimeä, kurki, kärki 

ja haukka=totemistisia sukuja).

989. "ringahutti käskie, äski lähtiettih" 

(ärjäisi, karjahti).

990. "ringahtoa" (karhu, vrt. luonnenimi 

ringa).

991. "mie rubein ringumaa" (karjumaan).

992. "laps itköy ringuu" (äänistä keksityt 

nimet).

993. "olet hyvä riitta" (resuinen).

994. "hyyssä ilmat, jäässä järvet, riitassa venehen 

rinta" (riitassa eli riitteessä, vrt. riitta=riitteen 

aikaan syntynyt). 

995. "Rokka-Vasko pihalla röyhenteleksi" 

(rokan vasko, vrt. lokan).

996. "veiju tuli, vesi läikky, moa rapisi" (veiju 

eli veijo eli veli, vrt. ve=vesi).

997. "ravize tsikkuo syömäh" (huuda siskoa 

syömään, sikku, si-ku, vrt. si=päivä, si-puu, 

vrt. kuu).

998. "se mies kunnon kaimai itselleh" (kaimai 

itselleen, menetti kunniansa).

999. "veiju tuli" (vei-ju, vrt. ju-sanan

merkitykset, ju-puu, joki).

1000. "tule ramieh" (ramieh eli rivakasti, 

luonnenimi rami).

1001. "rannattavaz on verkko, ei ole duuri rannaz" 

(rannan lähellä, va-pääte). 

1002. "rajakkah ollah Salmi da Suojärvi" 

(pitäjien nimiä).

1003. "rajakkah ollah meän da Makoin taloi" 

(talojen nimiä).

1004. "tuonne Kivijärveh päin ta Vuokkiniemeh päin" 

(järvet ja niemet).

1005. "Hardunkylä on rajampindahine kylä" 

(kylien nimiä).

1006. nganasanit nimeävät lapsen pari vuotta 

syntymän jälkeen.

1007.  nganasanien nimet ovat kuvailevia
(marsymyaku=pikku olkapää (lapselle joka vilkuilee
olkapäänsä yli, vrt. marsi), taibulaku=pikku häntä,
dyarsymyaku=suloinen).

1008. nganasanit sepittävät lapselle oman laulun
nimeämisen jälkeen (sepittäjänä joku vanhemmista 

tai isovanhemmista, sanat lyhyet ja lasta kuvailevat).

1009. nganasanit pitävät tärkeänä että jokainen 

tuntee sukuhaaran johon kuuluu (mainitaan nimeltä 

omissa lauluissa, tarkoitus estää samaan haaraan
kuuluvia naimasta keskenään).

1010. selkupit lisäävät asuinpaikkojen nimiin 

päätteitä jotka vaihtelevat heimon ja joen mukaan

(chumylkup: -kynak, -nak, syussykum: -kanet,
-gayet, -dabu, -anga).

1011. dyan, nichu, vanuatu, ezinge, lapsui, lar

(vrt. lari), nanyang (vrt. nanni), noho, acetato, 

ayvasedo, haruki, yavtysy, jiwsyi, nyetyu, ngahany, 

pyak, vylla, logany, nengo, yar (vrt. jari), okotetto, 

tusida ja uaivakhi (nenetsien sukunimiä).

1012. awahylu, vahalyuma, kallyat, ganykka, 

vyriirje, khomani, lyalya, tatva ja nipis (nenetsien 

etunimiä, vrt. samoja nimiä).

1013. nenetsien suvuissa (arcar) miehet ovat 

sukua keskenään naisten tullessa toisista suvuista 

(vrt. hantien päinvastaiset tiedot).

1014. nenetsien heimosotia kuvaavissa taruissa
jokaisella suvulla on oma sotajoukkonsa
(si´iv iu susoi, susoi-suvun sotajoukko,
vrt. omituinen "asepalvelus").

1015. nenetsit kuvailevat sukujen sotajoukkoja
koon mukaan ("seitsemän kertaa yhdeksän susoita", 

"40 kotaa, 30 rekeä", "joukko kuin elävä maa, 

kuin sääskien ininä").

1016. nenetsit antavat lapsille luonnenimiä 

(lapsi joka sanoo nabte (se haisee) saa nimen

nabtiko).

1017. nenetsit kutsuvat luonnenimiä sanalla 

perabts (pidetään sijaisniminä).

1018. nenetsit kutsuvat lempinimiä sanalla 

perabts (lempinimissä uskotaan olevan 

enemmän tunnelatausta kuin sijaisnimissä, 

viekkaalle lapselle voidaan antaa lempinimi 

nyalku).

1019. nenetsit kutsuvat kiusoittelevaa nimeä

sanoilla vekolabts (nimellä voi olla kielteisiä
merkityksiä, keskellä päivää nukkuva nainen

=khoni nedeta, unelias nainen).

1020. nenetsit käyttävät arkipuheessa

sukulaisnimiä (ama (emo), natsei (isä), irikei 

(isoisä), khadakei (isoäiti)).

1021. nenetsien nimet muuttuvat iän mukaan 

(ennen naimisiin menoa käytetään luonnenimiä, 

perheen perustamisen jälkeen käytetään nimiä 

khatyako neka (veli khatyako) ja khatyako naya
(täti khatyako)).

1022. nenetsit kutsuvat vanhempia lasten 

mukaan (venka nebya=venkan emo, vityako 

nisya=vityakon isä).

1023. nenetsit kutsuvat isovanhempia 

lastenlasten mukaan (ilko iri=ilkon isoisä, 

maimane mhade=maimasen isoäiti, tavat 

kertovat lasten arvostuksesta).

1024. nenetsit eivät käytä kuolleiden lasten 

nimiä (vladik nebya (vladikin äiti) muutetaan
lapsen kuoltua toisen lapsen nimeksi,
zhenka nebya (zhenkan äiti)).

1025. nenetsien nimiin kuuluu salassa pidetyt

periytyvät nimet (syurda nyumi).

1026. nenetsit luovuttavat salaisen nimen 

lapsille ennen kuolemaa ("syurda nyumi senda, 

nyuda tiky nyumgana nyumdebaida, tiky 

nyumma nyoya yukhu", salainen nimeni on 

senda, kutsukaa lapsia tällä nimellä, älkää 

antako nimen unohtua, vrt. saamelaisten 

gaddz-henget eli kaitsijat).

1027. nenetsien periytyviä nimiä pidetään

perhe / sukukohtaisina (senda nimi kuuluu
lapsui-suvulle, periytyy polvelta toiselle, 

vain sukuun kuuluvat tuntevat nimen,

sukuun kuulumattomat eivät voi käyttää 

nimeä).

1028. nenetsit valitsevat lapsen julkisen nimen 

isän ja äidin perheissä olleista nimistä (valintaan 

vaikuttaa monet asiat, sukuhaarasta ja enteistä 

nimen miellyttävään sointiin).

1029. nenetsit voivat käyttää kuolleen sukulaisen
nimeä vasta suruajan jälkeen (voi kestää viisikin 

vuotta).

1030. nenetsit käyttävät lapsesta suruaikana
väliaikaista nimeä ("hän joka seuraa kuollutta").

1031. nenetsit voivat yhistää nimen ikää tai
sukulaisuutta ilmaisevaan sanaan (kako vesako,
vanha mies kako).

1032. nenetsit kutsuvat kuolleita sukulaisnimin

ja kiertonimin (nisyayeva (isämme), nebyayeva
(äitimme), iriyeva (isoisämme), yagodava
(poissa olevamme), nytarmava (nytarmamme,
nytarma=kuolinnukke, vrt. eva=ava).

1033. nenetsit lisäävät kuolleen sukulaisnimeen
ye-päätteen (perheenjäsenestä puhuttaessa,
galya nisyaye=galyan isä) tai i-päätteen (vieraasta 

puhuttaessa, galya nisyai=galyan isä).

1034. enetsien heimoihin kuuluu mugadi, bai,

juci ja cor (muga=metsä, bae=ural tai vuori, 

juci=jussi=jänis, cor=sor=sorsa).

1035. enetsien heimot jakaantuvat pienempiin
sukuihin tai perheisiin (mugadi-heimo jakaantuu 

kodeo mugadi (pöllö mugadi) ja dotu mugadi 

(hanhi mugadi) perheisiin).

1036. nenetsien alkuheimoina (tenz) pidetään 

kurkea (kharyuchi) ja juurta (vanuita).

1037. nenetsit ottavat puolison vastakkaisesta

heimosta (omaan heimoon naiminen kiellettyä).

1038. nenetsien totemististen sukujen (erkar)
uskotaan polveutuvan alkuheimoista (jokainen 

suku kuuluu jompaan kumpaan heimoon).

1039. nenetsien lehe-heimo jakaantuu 

syadyei-lehen, wylka-lehen, pyrelka-lehen 

ja unakan-lehen sukuihin (suurimpia heimoja 

200 vuotta sitten).

1040. nenetsien suvun muodostaa joukko 

perheitä joilla yhteiset kesä ja talvilaitumet,
pyyntimaat, pyhät paikat ja kalmistot.

1041. nenetsit antavat lapselle kaksi nimeä,
salaisen nimen ja lapsinimen (jälkimmäistä 

käytetään 15-vuotiaaksi asti).

1042. nenetsien lapsinimet voivat olla

vanhempien tai sisarusten antamia (tytölle 

joka itkee veljen suukottaessa annetaan

nimi umy, suukko).

1043. nenetsien lapsinimet voivat kuvailla
lapsen luonnetta, syntymäpaikkaa,
syntymäjärjestystä tai lapseen kohdistuvia
toiveita ja odotuksia.

1044. nenetsit eivät lausu salaisia nimiä ääneen
(pidetään kuolleiden sukulaisten niminä,

vrt. suojelushenkien).

1045. nenetsit muuttavat nimensä kaiman

kuoleman jälkeen (vrt. suruaikaan liittyvät 

tavat, pyhinä pidetyt kuolleiden nimet).

1046. nenetsit eivät kutsu aikuisia oikeilla
nimillään (puhutellaan sukulaisnimillä
tai lasten vanhempina).

1047. nenetsit nimeävät lapsen napanuoran
putoamisen jälkeen (ikivanhaa perinnettä, 

vrt. poikki pureminen).

1048. nenetsilapsen nimeäjänä toimii perheen

vanhin nainen (yleensä kata eli isoäiti).

1049. nenetsit puhistavat emon ja lapsen
ennen nimeämistä (vrt. tuonilmaisen
läheisyys).

1050. nenetsit antavat lapselle kaksi nimeä,
julkisen ja salaisen (jälkimmäisen tuntevat 

vain lähimmät sukulaiset).

1051. nenetsien nimet kertovat syntymän
hetkellä sattuneista asioista tai vallinneista 

olosuhteista tai lapseen kohdistuvista 

odotuksista, toiveista tai enteistä.

1052. nenetsit eivät kutsu aikuisia
lapsinimellään (pidetään loukkauksena).

1053. nenetsit ottavat aikuisena uuden nimen 

tai lempinimen (kuvaa ihmisen aikuista 

olemusta tai jotain tärkeää tapahtumaa, 

voi olla toisten antama).

1054. nenetsien lapsinimet ovat luonteeltaan

kuvailevia (apyvaku (karhu-ukko), makha

khelaku (selkä valkoinen), uchavaku (pieni

ukko), ylina (eläväinen), khomadyay (hyvä), 

shatuta (soma), upyni (hilla neiti), ochini 

(marja neiti), malyamni (vanttera tyttö) 

ja khyluni (jäälauttojen neiti)).

1055. nenetsien urholaulujen henkilöiden
nimet ovat kuvailevia (yesyako sawace
(pikku rautalakki), podaku nyitana
(lylyinen eräjousi), nyanaei syeyed
(hopeinen syeyed), tyonya sawa
(ketunnahkalakki) ja pyeyadatotana
(otsahelyinen)).

1056. nenetsien lapsinimiin kuuluu hamani
(hama ni, hyvä neiti), homaco (homa co,
hyvä poika) ja anty (lapsi-talha, peuran 

kaltainen).

1057. nenetseiltä kerättyihin nimiin kuuluu 

elu (vrt. ellu), girka (vrt. kirka), agalu, il'chin, 

ia, kal (vrt. kale), choloma, varnish, liu, lam, 

ladi, malta, matiku (vrt. matti ku), nakati, ott

(vrt. otto), ogol, petey (vrt. pete), pothia, tal, 

tomica (vrt. tomi ca), hasova, acevo, homolyako, 

chiluca (vrt. silu, hilu), anembo (vrt. anne), 

ilumi (vrt. illu), inisa, lantau, mank (vrt. manki), 

ney, nakolka, aicha, opaine, peitou, sol, timtay, 

hovda, ecoli, ansata (vrt. ansa), attlee, eipico, 

ala (vrt. alla), alna, alas, aumal, waco, valaku 

(vrt. vala ku), wanderka, angelma, ilek (vrt. ile), 

igruma, ikla, kayla, kangla, kaula, kegel (vrt. keke), 

lynchi, munakata, nalco, naima, okoloma, amoco 

(vrt. ammo), optei, pacepa, pel, pichasca, pinako, 

samset, tomoeda (vrt. tommo), uceda, uchinuma,

unte (vrt. unto), howco, homai, hamadi (vrt. hama), 

chamoli (vrt. samo), hilka (vrt. hilkka), ylva, ech, 

mac (vrt. masi), enchi, ett, alucom (vrt. allu), amok, 

anki, anoli, ara, kalaca, langka, mawla, nakali, nekla, 

nigga (vrt. nikka), onya, opsa, oleku, ucce, ada, enka, 

etu (vrt. eetu), amanchu, adi, ibico, ally (vrt. alli), 

allele, anicama (vrt. anni), anico, applin, accace 

(vrt. asa), acmo, walcha, vanikoro (vrt. vanni), 

völva, walcote, denka (vrt. tenka), dehali, dikhil, 

kasamatsu, casava, kuta, kakali, katumo, lucama, 

lala (vrt. laila), laps (vrt. lapsi), malcata, magellano 

(vrt. make), mecl, yu, nu, kush, oh, omatu (vrt. oma), 

ogoloma, panchi (vrt. pantse), pinnace, putta, sola

(vrt. soila), ucea, uchila, hamadi, alma, ilco, annika, 

inho, elley, etta, edu, aina, accacia (vrt. aasa), akkoca 

(vrt. akko), ala (vrt. aila), ancilla, anjali (vrt. anja), 

atelco (vrt. atte), dansani, inini, lely (vrt. lelli), malin, 

nacka, nen, nia, pavlu (vrt. paula), palu, pita, sal, 

timsu, uchak, uchtepa, uchani, hally (vrt. hali), 

hamalka, sunni, ilco, antolini (vrt. antto) ja eucha.

1058. nganasanien nimiin kuuluu djuhadie,

noboptie, tubiaku, demnimie ja holjamptie
(noitien nimiä).

1059. hantit kutsuvat jälleensyntymistä sanalla 

laksas (vrt. raksas, rakas, jos pojassa nähdään 

isoisän piirteitä saa tämän nimen, kuolemasta 

tulee olla muutama vuosi).

1060. hantit kysyvät lapselta nimeä valitessaan 

"keneen menet" (annetaan nimi jonka kohdalla
lopettaa itkunsa).

1061. hantit kutsuvat jälleensyntymisen kautta 

saatua suhdetta sanalla laksam (ihminen jonka 

henki jälleensyntyy ja ihminen kehen henki 

syntyy keskenään "laksam").

1062. hantit tiedustelevat lapseen syntyvän
lil-sielun henkilöllisyyttä Kaltas-ankilta 

(toisen tiedon mukaan laittamalla jälkeiset 

tuohirasiaan).

1063. hantit voivat antaa ensimmäiselle 

kuoleman jälkeen syntyneelle lapsenlapselle 

isoisän tai äidin nimen (sukupuolen mukaan,
jälleensyntyvä ja lapsi keskenään "laksas" eli 

"syntyä jostain").

1064. hantit kutsuvat suvun tunnusta sanoilla

pos ja pas (sanaa tamga pidetään lainasanana).

1065. nenetsit kutsuvat päällikköä sanoilla jerv,
jerw, jeru, erv ja jidy (vrt. järvi).

1066. nganasanit kutsuvat päällikköä sanoilla
baarbi ja baarba (vrt. varvi, varpa, b=v).

1067. nenetsit kutsuvat sotaa sanalla jewii
(sanan vanhempi merkitys kuumuus,
omat sodat=pieniä heimokahakoita).

1068. nenetsit kutsuvat sotaa sanoilla sajnorma
(panguj=vihollinen, taroma=taistella).

1069. nenetsit kutsuvat taistelua sanoilla haudorma 

(haudasj=iskeä, lyödä, vrt. hauta).

1070. nenetsit kutsuvat soturia sanoilla paltana
ja palytana.

1071. nenetsit kutsuvat sotimista sanoilla saynorcy, 

sainorngha ja sajnorcx (yhdyssanoja, sai-nor-si).

1072. nenetsit kutsuvat kansaa ja ihmistä sanoilla

chuvierii ja chuvierij.

1072. nenetsit kutsuvat miestä ja ihmistä sanalla

hibqri (vrt. hivri, hirvi).

1073. nenetsit kutsuvat nimeä sanoilla nim, naem 

ja niom (vrt. na-em).

1074. nganasanit kutsuvat nimeä sanalla nim

(vrt. im, vrt. ima eli emo).

1075. nenetsit kutsuvat sukua sanoilla jekar ja jerkar 

(vrt. erkar, erkka).

1076. nganasanit kutsuvat sukua, perhettä ja heimoa 

sanalla tansa (vrt. tana, tasa).

1077. nenetsit kutsuvat orpoa sanoilla yewa, ewa 

ja jewa.

1078. nganasanit kutsuvat orpoa sanoilla döjba ja 

döeba (eba=ewa).

1079. enetsit kutsuvat orpoa sanalla doku

(vrt. joku).

1080. selkupit kutsuvat orpoa sanalla cilal

(vrt. ci=päivä, päivän lapsi).

1081. nenetsit kutsuvat perhettä ja heimoa sanoilla 

tens ja tenz (vrt. nganasanin tansa).

1082. nenetsit kutsuvat totuutta sanalla nenesja 

(vrt. nenetsi, omat tavat=totuus).

1083. nganasanit kutsuvat totuutta sanoilla
nazitartia (vrt. nassikka, nen, lapsi-sanoja).

1084. nenetsit kutsuvat päällikköä sanoilla wyelw, 

yerw ja nyerm-paertya.

1085. enetsit kutsuvat päällikköä sanoilla bem ja 

biomo (vrt. pomo, vrt. bi=vesi).

1086. enetsit kutsuvat itkemistä sanoilla darus ja 

daroe (vrt. jaru, taru, luonnenimiä).

1087. nenetsit kutsuvat läheistä sanalla xaxy

(vrt. kaki, vrt. hahi, hanhi, vrt. hae hae-henget,

x=k tai h).

1088. nenetsit kutsuvat läheistä sanalla laqk 

(vrt. laku, laiku).

1089. enetsit kutsuvat läheistä sanoilla benilajgu 

ja beni (vrt. peni, veni, venla).

1090. nganasanit kutsuvat läheistä sanoilla kadjade 

ja kadjadi (vrt. katja, kata).

1091. nenetsit kutsuvat iloitsemista sanoilla majasy, 

majpyosy, maya ja maympa (vrt. maija, maisa,

luonnenimiä).

1092. nenetsit kutsuvat ihmistä sanoilla nyeqsya 

ja nyenecyh (vrt. nenetsi, nen-sana).

1093. enetsit kutsuvat ihmistä sanoilla enci ja enete 

(heimon nimi=ihminen, vastaava tapa lähes
kaikilla luonnonkansoilla).

1094. nganasanit kutsuvat ihmistä sanoilla nanasa 

ja djuriaka (vrt. kaksi heimoa).

1095. nenetsit kutsuvat ihmistä sanalla nyenecyh 

(vrt. nyeney=oikea, todellinen, nyenesya=totuus, 

tosi).

1096. nenetsit kutsuvat nimittämistä / nimen 

saamista sanalla nyumtye (nyubyecy=olla nimeltään, 

nyum=nimi).

1097. nenetsit kutsuvat lajia, sukua ja heimoa 

sanoilla tenc ja tenco (vrt. teno, tenho,

vrt. tano, tanso).

1098. nenetsit kutsuvat perhettä sanoilla mad ter 

ja mad tjer (vrt. terve, vrt. maddar, vrt. mettä).

1099. nenetsit kutsuvat vanhempia sanoilla 

nebaxanisaxa (neba=emo, nisa=isä).

1100. nenetsit kutsuvat nimeä sanalla num

(vrt. alkuhenki Num).

1101. nenetsit kutsuvat nimeämistä sanalla numdes.

1102. nganasanit kutsuvat päällikköä sanoilla 

s´eta, s´ete ja s´etagai (vrt. seita, vrt. hiita,

vrt. ei eli ii-sielu).

1103. selkupit kutsuvat päällikköä sanalla kok 

(kokilpiko=hallita, vrt. koko, kokko, vrt. koota).

1104. nganasanit kutsuvat lempinimiä sanoilla

n´imtia ja n´imtiabtir (im-tia, yhdyssanoja).

1105. nenetsit kutsuvat nimeä sanoilla njem ja 

nyim (em=im, vrt. emo-jumalatar, vrt. n-um).

1106. enetsit kutsuvat nimeä sanalla ni

(vrt. ny-im, ni-im, vrt. oma ja vieras sana).

1107. enetsit kutsuvat sukulaista / vanhempaa 

sukulaista sanoilla äjeicu (ä=a).

1108. enetsit kutsuvat perheen / suvun jäsentä
sanalla tär (vrt. tärkeä).

1109. enetsit kutsuvat sukulaista sanalla soku.

1110. selkupit kutsuvat heimoa sanoilla tamtir
(vrt. tampa=antaa, jakaa, vrt. ne-jotka-jakavat

-kaiken).

1111. selkupit kutsuvat perhettä sanoilla iyal mot
ja kumil mot (vrt. iyal=lapsi, vrt. kummi).

1112. "nuorembi sanou vanhemboa, tsidzi, 

a vanhembi sanou nuoremboa nimeten" 

(tsidzi eli vanhempi sisko).

1113. "Annoi-tsidzi tuli" (anno-sisko, 
vrt. tsitsi=sisilisko).

1114. "se oli miun tsikom mies" (tsikon eli

siskon, vrt. tsi=päivä).

1115. "oli miula tsikkuo, viisi oli muita tsikkoja, 
mie kuuves" (viisi vanhempaa siskoa).

1116. "yksi vain on tsikko, a vellie eule ni yhtä"
(pienet perheet).

1117. "tota edgo lasse milma yöksi" (tota=äidin 
tai isän sisar, täti, vrt. toutoi=kätkyt, vrt. to=tu, 

tuli).

1118. "miul ei oa totoa" (puuttuvat sukulaiset).

1119. "muamoa myö on touta" (äidin sisar, 

vrt. täti).

1120. "eipä veijo tyhjin tullut, ompa tukku tuotavana"
(veijo eli veli).

1121. "kahta luuda, izättsy da emättsy" 
(luu=sukupuoli).

1122. "kudai suuri, se tobju" (vrt. topi).

1123. "ongo siula tobie pereh" (tobie eli suuri).

1124. "Anni se pallahin jalloin tompittoa" 

(luonnenimet anni ja tomppi, vrt. tomppa,

loppupäätteet).

1125. "toko tsuuduo on moal" (tsuudoa eli outoa, 
vrt. tsuudit, maan eri kieltä puhunut 

alkuperäisväestö).

1126. "tommota sinä hyvin dielo, gu lähtet sinne"

(tommota=kysele, selvitä, vrt. tommi).

1127. "voidgo tommottoa sen azien" (tommottaa
=hoitaa, toimittaa, vrt. tommola).

1128. "ta siitä teältä toisoaltapäin toas oli Akollahesta, 

Tetriniemestä, Miinoasta soate oli, niitä vierahie" 

(paikannimiä).

1129. "nu olet aiga öblöi, ni sidä et tostai kyzymäh" 

(lempinimet).

1130. "jo doavoittoa, latetta myö kävelöö" 
(taavoittaa eli taapertaa, vrt. taavi, tavi).

1131. "toizet seukuksed ollah" (pikkuserkkuja).

1132. "meäm pitäy panna nimet toisillana"
(nimet toisillemme, vrt. lempinimet).

1133. "se om mies katso tirhakko" (tirhakko

el terhakka, luonnenimi tirha).

1134. "hyvä oli mejjän tuatto, tirpattsu ylen" 

(tirpatsu eli kärsivällinen, omia hyveitä).

1135. "dita mie olin niih dieloloih" (dita eli 

taitava, vrt. tiita).

1136. "anna didil kättä" (titille eli isoisälle,

vrt. itille).

1137. "tule didil yskäh" (yskäh eli syliin).

1138. "kenem poig oled, didim poig oled" 
(vrt. isin poika, titi=setä, eno).

1139. "titin touta toi namuu" (titin touta,

sukulaisnimiä).

1140. "roodom on häi venalaine, a tiä on elännyh 

ijän kaiken" (sukujaan venäläinen, elänyt täällä 

ikänsä).

1141. "diädinä on miamon vellen naine" (äidin 

veljen vaimo).

1142. "miun teätä, miun toatov veikko" (isän veli).

1143. "tuaton velli lapsilla lienou diädö"
(isän veli, lapsille täätö).

1144. "däädö da touta tuldih gostih" (täätö ja 

touta, sukulaisnimiä).

1145. "terveh kaimu, kui eläd, kui void" 
(kaimaksi kutsuminen, vrt. pyhinä pidetyt 

periytyvät nimet).

1146. "tervehyän kaimai" (tervehdin kaimaa, 
vrt. kaimaaminen eli saattaminen, vrt. k-ai-ma, 

sisältää ai-sielun, vrt. äi-ti, vrt. äidin puolelta

periytyvät nimet).

1147. "astuo tepottau sakieh" (vrt. tepsuttaa, 

luonnenimi teppo).

1148. "tuo katso on terhakka poiga" (vrt. terha, 

terhi, terho, loppupäätteet)

1149. "terhakoidu, terhist elämäh" (terhisti 

eli intoutui, luonnenimi terhi).

1150. "teherendi elämäh, heitti juondan" 
(oma elämästä innostuminen, vieras 

juominen).

1151. "teheristeleh toizem peäl, kiiristeleh" 
(ärhentelee, vrt. terhi ja kiiri).

1152. "terhisty roadamah" (terhisty eli virkistyi, 

sanojen monet merkitykset).

1153. "terhoinnellakseh, enämbi kui leyhkeä, 
vienombi reyhkändeä" (rehentelyä tarkoittavia 

sanoja, vrt. innostua rehentelemään).

1154. "ei ou jalloissa vielä tarmuo" (lapsella, 

luonnenimi tarmo).

1155. "yksii sizäreksii nämäd ollah, yhtemmoizet 

taval" (yhdestä perheestä, yhdet tavat).

1156. "tagenijoa polvie ollah, ei olla lähized" 
(takenevaa polvea, vrt. joen polvet).

1157. "täm on taina" (salaisuus, t-ai-na).

1158. "kunne menöy, sinne tainehtuv istumah"
(tainehtuu eli unohtuu).

1159. "ei pijä äijöö itkii, ennen kuij jo tainehtuu"
(tainehtuu eli lopettaa itkemisen, vrt. taintua,

mieleen yhistetty ai-sielu).

1160. "lapsi mänöy tainijoh" (pitkän itkun jälkeen, 

luonnenimet taini, taina, taine, taino ja tainu).

1161. "tainoi pagina" (salainen puhe).

1162. "häi on tainoi paginkanza miulleni, hänel 
voiji sanuo hoz midä" (voi sanoa mitä vaan, 
pitää salaisuudet).

1163. "mi tsuuto siulas nyt on" (tsuuto eli 

kumma).

1164. "tädä tsuuduo en nähnyh ijässäh" 

(ihmettä, vrt. suuttua).

1165. "migä tsuudo tuli" (ihme, kumma).

1166. "kyll olet aivan tsuuto" (likaisesta, 
peseytymisen myöhäisestä alkuperästä,
vrt. pesemistä inhoavat kotieläimet).

1167. "lumez on kui tsuudo" (lumiset tsuudit,

vrt. lunta pyhänä pitäneet).

1168. "novez olet ku tsuudo" (nokiset tsuudit,
elivät hiekkamaihin kaivetuissa maamajoissa).

1169. "tulija polvi" (tuleva).

1170. "kuspäi heimo tuloo, mispäi olett omaksed"
(olet omakset, vrt. omat, omaiset).

1171. "mistä kylästä mie oun tyttözin" (olla tyttöjään, 

vrt. miehiään). 

1172. "silloim mie oliv vielä tyttärenä" (vrt. neitona, 

piikana, omat ja vieraat sanat).

1173. "se om minun tytärlendäm" (lentämä eli puoli).

1174. "tytärdima" (tytärpuoli, vrt. ima=ema).

1175. "mie lähen tädil luo" (käymään).

1176. "mie oliin tädissä" (tädin luona käymässä).

1177. "sid olem minä sinun tädi, vanhiman sizarem 

poijam mutsoi olet" (vanhimman sisaren pojan vaimo,
sukuun naineet=sukulaisia).

1178. "miän tätäll oli nuotta" (tätä=setä tai eno,
vrt. teätä, täti).

1179. "se oli miun ukov velli" (ukon eli miehen). 

1180. "ukkolah lähti tytär" (miehen vanhempien 

kotiin)

1181. "ukkola, moamon toattola" (äidin vanhempien 

koti).

1182. "meilä kun ukkolan ämmö, ni heän meilä laulo"
(isän tai äidin äiti, omien tapojen vaalijat).

1183. "umbivenalaine ei malta livvikse" (venäläiset 
ja liiviläiset, liivin kieli).

1184. "mi lienöö miehijäh, ku kumma urohijah"
(miehiään eli urohiaan).

1185. "urohoine eäni kuuluu" (miehen ääni).

1186. "yhten urohoad ollah" (urohoad eli rohkeat, 

sanan alkuperää, vrt. ur-sielu).

1187. "katso kuin kiirottau, kai silmävalgiezet nägyy"

(katsoo silmät pyöreinä, vrt. kiiro, kiira).

1188. "rubei valehel sanomah Kuikaks" (kuikaksi

isä, josta tuli sukunimeni, omat eläintoteemit,

vieras sukunimien käyttäminen).

1189. "sanottih Sipolaksi, Tsiksan taloja"
(vrt. lintujen nimet).

1190. "tsikko valvatti veikkuo kodih" (valvatti 
eli odotti, tsikot ja veikot).

1191. "sitä kivie sanottih Torakiveksi" (nimetyt 

kivet, taustalla oikeita tapahtumia).

1192. "vanhumeno serkovah tullah" (vanha meno,
vrt. polvi, serkut).

1193. "ohoh vai venalani vie duumaittsoo kielen 

varrastoa eäre" (karjalan kielen tuhonnut pakkovenäjä, 
vrt. pakkoenglanti).

1194. "minuu vaste tsakkai tsidzoidu" (tsakkai=torui, 
tsidzoidu=siskoa).

1195. "veiju tuli, vesi läikky" (veiju eli veli).

1196. "veikiksed" (vanhemmat veljet keskenään).

1197. "veikko tulou armahembane, velli se tulou vilumbane"
(omat ja vieraat sanat).

1198. "nuorembi velli vanhembua kuttsuu veikoksi"
(veikko=vanhempi veli).

1199. "miula oli veikkoni keralla, se oli miusta äijeä 

nuorempi" (veikkonen=nuorempi veli).

1200. "Kossin Tiitta oli meilä mättähäv vejännässä, 

sykysyllä" (omilta kuulostavat nimet).

1201. "meän liiga vekoksi kuttsutah" (vekoksi

veljeä, vrt. veikko).

1202. "mitä issut isäm poika, velles vanhiv valvattelet"
(isän poika, veljes vanhin).

1203. "hyö ollah seukuksie, velleksien lapsie"
(serkuksia, seukku).

1204. "vellesty meid oli viizi" (poikavoittoiset 

perheet).

1205. "hyö ollah vellekset" (kuin ilvekset).

1206. "minul on vie vellyd, kolmevuodine" (vellyd

eli pikkuveli).

1207. "emmä myö venyäheks pakaja" (pakaja 

eli puhu).

1208. "venähläini oli se kauppies" (vieraat ammatit, 

vrt. vieraisiin ammatteihin ohjaavat skoulut).

1209. "oletko sie veniähäne ili karielane"
(venäläinen vai karjalainen, vrt. suomalainen 

vai ruotsalainen).

1210. "vendo ihmiini" (hiljainen, vaatimaton).

1211. "roadau hillaizeh, vennosti" (luonnenimi

vento).

1212. "vepsa on Kaijazjärves päivännouzuh päi" 
(vepsä, karjalasta katsoen).

1213. "vepsad Ojatil eletäh" (vepsäläiset).

1214. "ennen ukod vepsästi, vepsäksi paistih"
(puhuivat vepsää, kadotetut kielet).

1215. "vepsankieli äjjäl koskeh mejjän loaduh"
(sukulaiskielet).

1216. "verivellet ollah" (karjalaiset ja
suomalaiset).

1217. "karjad vezipizared vihmuu" (karjat eli isot, 
vrt. pienikokoiset kantakarjalaiset, eri kansaa).

1218. "naizet vienolla iänyöllä pajatetah"
(luonnenimi vieno).

1219. "viidanaks vedäy hänen kieli, Viidanal on elänyh"
(omat kielet, paikallisia).

1220. "omaa suguu vedäy" (vetää eli tulee)

1221. "roduh vedäy, tunnemmo tämän" (roduh eli 

sukuun, vrt. lotu, loitu, roih=loih).

1222. "poikani minnan tuopi, tuopi tukkani vetäjän, 

taluttelou tappelijan" (minnan eli miniän).

1223. "veäntöä suomekse" (suomen kieli,

vrt. liivin).

1224. "Vuokkiniemi veändäv enemmän suomeks" 
(oikea suomalaisuus=paikallisuutta, erilaisuutta).

1225. "miun armahat viekkahat veikkozet"
(onnelliset perheet).

1226. "vienol iänel kirgui" (hiljaisella, 

luonnenimet vieno ja kirku).

1227. "Kata vie viestin työndi, kutsui käymäh"
(vrt. kata=isoäiti, ikivanhoja nimiä).

1228. "oli meidä viizi, kuuzi, pereh suuri oli"
(omat suurperheet, vrt. isovanhemmat).

1229. "laps rubei kävelemäh vizomah do"
(visomaan, vrt. visa).

1230. "ku elää izon igih, emon vardeh valuu"
(ison ikä, emon varsi, vrt. is ja em-sielut).

1231. "hammaz vai suuh roih, dai vyöhyd vyöl 

pidäy panna lapsel" (vyö lapselle, vrt. hampaisiin 

yhistetty elinvoiman / suojelushengen saapuminen, 

vrt. toisen nimen antamisen ajankohta).

1232. "hot pieni on, ga vägevy on" (pienet ja 

väkevät kantakarjalaiset).

1233. "pitkä on välimatka Loimoin da Paberon välil"
(paikannimiä).

1234. "meiz on Tsoukkuh lyhyd välimatku"

(paikkojen väliset matkat, vrt. taival).

1235. "se olis häbieks jos ei sanos vävyks" 

(sukulaisnimellä kutsuminen=sukulaisuuden 

tunnustamista).

1236. "on sie oma tytär da oma vävy tulemas"
(oma tytär ja oma vävy).

1237. "ei kaikiz brihoiz vävyy" (tule, vrt. brihat

=kosijat, vieraat miehet).

1238. "ka täss ov vävyseni vävyn tunnussusta"
(vävyn tunnustusta).

1239. "väypojad ollah neälät" (vävyt eli näälät,
naala, nala, vrt. naali).

1240. "teätän tytöt ta ne lapset tuli siih yhteh kaikki"
(teätän=enon, sedän).

1241. "yhtöveh täs kerdyi meidy, kai heimokundu"
(yhtöve, kaikki heimokunta).

1242. "yksie Vilgoi on tämän vanhan Johoran ker"
(etunimiä).

1243. "hyö kai kolm oldih yhty nägyö" (yhtä näköä).

1244. "yhty kyleä olemmo" (yhtä kylää).

1245. "joakoi ainoz yläpuoles pilai, a toine moas"
(jaakko pilaa, vrt. lintujen nimet).

1246. "Kata sinul zoakkunoittsi äijän" 

(vrt. kata=isoäiti, vrt. kata-ja).

1247. "polviluguo en tiijä, ongo äijäs polvi"
(monesko polvi, suku-polvet).

1248. "meilä kun oli se ämmö, toatom moamo"
(ämmö eli isän äiti, vrt. kata).

1249. "ämmö laulo lehmie lypsöässä" (vieraat lehmät, 

omat ämmöt, ämmö=ämö=amo, vrt. am-sielu).

1250. hantien mukaan henkisielut  (lil) syntyvät 

uudestaan sukulaislapsiin (lili khelmkholas, 

vrt. lilli, helmi).

1251. hantit kutsuvat lilien uudestisyntymistä 

sanalla laksas ("syntyä jostain", vrt. laskaus

=raskaus, lakas=rakas).

1252. hantit voivat antaa isovanhemman nimen 

ensimmäisenä kuoleman jälkeen syntyvälle 

lapselle (tytölle mummon nimi, pojalle ukin).

1253. hantien mukaan lil syntyy sukulaista 

muistuttavaan lapseen (silmät, ilmeet, ääni). 

1254. hantinaiset tiedustelevat lilin alkuperää 

Kaltos-ankilta (keskisen / maan jumalatar)

tai tuohirasiassa pidetyiltä jälkeisiltä 

(vrt. haltijan sija).

1255. hantien totemistisiin sukuihin kuuluu 

repojen suku (rebas, b=v, vrt. reva).

1256. hantien tamgoihin eli sukumerkkeihin 

kuuluu päivän ja kuun kuvia (kehiä säteineen,

puolikuita).

1257. udmurtit kutsuvat lapsen nimeämistä 

urt-sielun etsimiseksi (urt kuton).

1258. udmurtit pitävät lapsen itkemistä, 

sairastelua ja iholäikkiä väärän nimen 

(urtin) enteenä (uusi urt etsitään taikojen 

avulla).

1259. saamelaisten mukaan lapsen nimi

tulee emolle unessa odotuksen aikana 

(jos ei tule nimeä voidaan tiedustella 

arpomalla).

1260. hantien mukaan sukulaisen henki 

(lil) voi palata sukulaislapseen tietyn ajan 

päästä kuolemasta (jolloin aletaan selvittää 

lilin henkilöllisyyttä).

1261. hantien mukaan lapsi saa nimen mukana 

sukulaisensa suojelushengen, onnen, ilon ja 

voimat (sukulaisen hengelle uhrataan nimensä 

antamisen kunniaksi).

1262. hantit voivat nimetä lapsen ensimmäisen 

syntymän jälkeen havaitun asian mukaan

(syntymänimet).

1263. udmurttien sukuihin kuuluu mozga ja utsa 

(samaan nimeen naiminen kiellettyä).

1264. udmurttien sukumerkkeihin kuuluu 

hanhenjalka ja kirves.

1265. udmurttinaiset pitävät naimisiin 

mennessään oman sukunimensä (samoin tehty 

alkujaan karjalassa).

1266. mordvalaiset kutsuvat nimeämistä sanoilla 

putoms lem (putoms vejs=laittaa yhteen, 

vrt. nimen ja lapsen yhteen laittaminen).

1267. mordvalaiset kutsuvat ketterää ja rohkeaa 

sanalla jon (vrt. luonnenimi joni, tarkoittaa 

myös sivua, viivaa ja puolta).

1268. mordvalaiset kutsuvat omaa sanalla es

(vrt. esa, essi).

1269. mordvalaiset kutsuvat jokaista sanalla erva 

(erva ciste=joka päivä, erva koso=joka paikassa, 

vrt. järvi, arvi, ervi).

1270. ersalaiset kutsuvat kieltään sanoilla erzänj 

kelj (erzä=ersa, er-sa, vrt. era, esa).

1271. mordvalaiset kutsuvat eläintä sanalla raksa 

(vrt. laksa=lintu, vrt. raske=ihmiset, kansa, 

vrt. rastams=lisääntyä, jälleensyntymissanastoa).

1272. mordvalaiset puhuttelevat perheenjäseniä 

yhdessä (tetat-corat, isä ja poika).

1273. mordvalaiset kutsuvat sukua ja heimoa 

sanalla buje (puje, vuje, vrt. pää).

1274. mordvalaiset kutsuvat nimeä sanalla lem 

(lemdems=nimetä, vrt. lembe=lämmin, 

vrt. lemi, vrt. l-em, em-sielu).

1275. saamelaisten nammaqwelen (nimikala) 

uskotaan liikkuvan puroissa ja soilla (apuunsa 

turvaudutaan annettaessa sairastelevalle 

lapselle uutta nimeä).

1276. saamelaisten nemogvelleä (nimikala,

vrt. veli) pidetään saivohengen eli lapsen 

suojelijaksi tulleen sukulaisen hengen hahmona 

(näyttäytyy kaimalleen soiden ja vesien lähellä,

vrt. namma=nemo, amma=emo, am-sielu

=em-sielu).

1277. mordvalaiset kutsuvat sukulaisten

henkiä sanoilla pokstat-babat (ukot-akat).

1278. mordvalaiset kutsuvat sukulaisia ja 

jälkeläisiä sanoilla raske ja rasket (r=l, laske, 

vrt. laskea, vrt. aske=kuu, kuun heimo).

1279. mordvalaiset kutsuvat perhettä sanoilla 

semiya ja syemiya (vrt. seimi).

1280. mordvalaiset kutsuvat heimoa ja sukua 

sanalla buye (b=v, vrt. vuj=pää).

1281. moksalaisten bijo-sanaa (heimo, suku) 

pidetään poika-sanan johdannaisena (ersan 

bujo, unkarin fiu, udmurtin pi, vrt. pujo,

vrt. piut ja paut).

1282. mordvalaisten nimiä jaetaan ulkonäön 

(mazij=kaunis=mazajkin), sukulaisuuden 

(ava=emo=avaskin), kehonosien (sudo=nenä

=sudos), eläinten (numolo=jänis=numolov), 

puista (lepe=leppä=lepajev), syntymäpaikan

(nar=niitty=naraj), syntymäajan (nuje

=sadonkorjuu=nujat), lasten määrän (kolmo

=kolmas=kolomasov), hellimäsanojen (vecke

=rakas=veckomas) ja esineiden (nal=nuoli

=naletka) mukaan annettuihin.

1283. udmurttien suku / perhenimi (vorshud) 

periytyy naisen kautta (käytetään etunimen edellä,

vrt. länsisuomalaiset nimet).

1284. udmurttien toinen perhenimi periytyy 

miehen kautta (isoisän ensimmäinen nimi,

vaihtuu isän nimeksi pojan mennessä naimisiin,

vrt. sukupolvet).

1285. udmurtit antavat sairastelevalle lapselle 

uuden nimen ("urtin keralla").

1286. udmurtit lisäävät luomen keralla 

syntyneen lapsen nimeen men / min-liitteen 

(min-zijan).

1287. udmurttien sukuihin kuuluu dondy, 

idna, selta, gurya, mardan, tutoy, mozhga, 

ozhmeg ja pazyal (tarujen urhojen nimiä, 

dondy muuttuu kuolemansa jälkeen 

joutseneksi, selta karhuksi ja korpiksi).

1288. udmurtit puhuttelevat toisiaan 

sukulaisnimillä (polven ja iän mukaan, 

eke=nuorempi vanhempi veli, ete=vanhempi 

nuorempi veli, aka=nuorempi vanhempi 

sisko, dydy=vanhempi nuorempi sisko).

1289. udmurtit välttelevät oikean nimensä

käyttämistä (uskotaan vähentävän nimen 

suojelevaa voimaa, nimi=suojelushenki).

1290. udmurtit voivat keksiä ystävyydelle 

nimen joka otetaan käyttöön vaihtamalla lahjoja

(ystävänimet, yhteinen nimi jolla puhutellaan 

toisiaan).

1291. udmurtit kutsuvat kaimaa sanoilla 

adash ja cheska.

1292. udmurtit kutsuvat saunassa annettua 

ensimmäistä nimeä sanoilla mincho nim

(salainen nimi jonka uskotaan suojelevan 

lasta).

1293. marit kutsuvat lapsen uudelleen 

nimeämistä sanoilla azam uzalash (voidaan 

tehdä taudin tai jonkin muun vastuksen 

poistamiseksi).

1294. marit kutsuvat kaimaa sanoilla adash, 

jatas ja tsoska.

1295. marit kutsuvat lempinimeä sanoilla 

myskyltysh lym, netske lym ja lymedysh 

(lymym puash=nimetä, vrt. lymytä, vrt. lumi, 

vrt. puiden nimet).

1296. marit sanovat tide ydyr Unavij manyn 

lymdaltesh (tämän tytön nimi on Unaviy).

1297. marit kutsuvat sukua, perhettä ja polvea 

sanalla shotsysh (shotsho=lapset, jälkeläiset,

sotsi, sotso, volgalaisten sanoista voi jättää 

hoot pois).

1298. marit kutsuvat sukua sanalla vyr (eng vyr

=eri sukua, ik vyr=samaa sukua, shke vyr=omaa 

sukua, vrt. viro, veri, vrt. metsän nimet).

1299. marit kutsuvat perhettä sanalla esh 

(eshym pogash=perustaa perhe, eshlym

=perhenimi, vrt. esi, essi).

1300. marit kutsuvat sukua sanalla nasyl

(koko suku, elävät ja kuolleet, memnan nasyl

=sukulaisemme, nasyl jyla=sukulaisten tapa, 

nasyl lym=suvun nimi, nasyl oza=suvun pää).

1301. marit kutsuvat perhettä / sukua sanalla 

polko (vrt. polku).

1302. marit kutsuvat perhettä, häntää ja lapsia 

sanalla pots. 

1303. marit kutsuvat perhettä, sukua ja polvea 

sanalla tukym (tukymjyla=perheen tavat, 

tukymlym=sukunimi, vrt. tuki, tukka,

vrt. tukea).

1304. marit kutsuvat perhettä / sukua sanalla 

urlyk (ur-lyk, vrt. ur-sielu).

1305. marit kutsuvat perhettä / yhteisöä sanalla 

jamagat (vrt. missä jamassa).

1306. udmurtit kutsuvat sukua sanalla vyzy 

(din vyzy=heimo, vyzypoles=polvi, vrt. isi,

is-sielu).

1307. unkarilaiset kutsuvat perhettä sanalla 

csalad (csaladfa=perhepuu, vrt. sala).

1308. unkarilaiset kutsuvat nimeä sanalla nev 

(megnevez=nimetä, nemzedek=sukupolvi, 

nep, emberek=kansa).

1309. mordvalaiset kutsuvat nimeä sanalla lem 

(lemdems=nimetä, vrt. lemi, lempi, vrt. tuomen

nimet, vrt. suojelushenkien asuinpaikat).

1310. ersalaiset kutsuvat perhettä ja sukua 

sanoilla raske ja kudoraske (kudo=kota, 

vrt. aske, kuun heimo).

1311. ersalaiset kutsuvat sukulaista sanoilla 

ineske (vrt. iines, vrt. in-eske, vrt. ilma ja kuu,

vrt. alkuhenkien nimet).

1312. ersalaiset kutsuvat sukua sanoilla bue, 

plema ja poroda (vrt. porot, por-heimo).

1313. moksalaiset kutsuvat perhettä sanoilla 

tnal ja semja (vrt. tana, seisoa tanassa).

1314. moksalaiset kutsuvat sukua sanoilla urom 

ja pläma (vrt. uroot, ur-sielu).

1315. moksalaiset kutsuvat sukupolvea sanoilla 

imod, kundja, od urom ja shatsema.

1316. unkarilaiset kutsuvat sukulaisia sanoilla 

ös (sukulaisen henki, ös=os), iafia (kaukainen 

sukulainen, f=p), rokon (läheinen, vrt. lokko), 

szer (sukulainen, vrt. sir) ja ver (vrt. veri, 

vrt. vir=metsä).

1317. unkarilaiset kutsuvat sukua sanoilla nem, 

nemzet ja nemzetseg (tarkoittaa suvun eläviä 

ja kuolleita jäseniä, seitsemänteen polveen 

asti, vrt. n-em, n-imi).

1318. unkarilaiset naiset pitävät oman 

sukunimensä vaikka asuisivat miehen perheen 

luona (yhteistä kaikille uralilaisille kansoille, 

heimoon synnytään).

1319. unkarilaiset kutsuvat sukulaisuutta sanoilla 

rokonsag (sisältää miehen ja naisen suvut, 

ei kuolleita, vrt. uudempi käsite).

1320. enetsin kieltä jaetaan tundraenetsiin

(somatu) ja metsäenetsiin (bai).

1321. marit antavat lapselle toisen nimen 

kahdesta viikosta kuuteen kuukauteen syntymän 

jälkeen (toisen tiedon mukaan yhdestä kolmeen 

päivää, vrt. ensimmäinen nimi).

1322. marit voivat antaa lapselle ensimmäisen 

äidin luona vierailleen ihmisen nimen

(tytölle naisvieraan, pojalle miesvieraan,

sukulaisia ja ystäviä).

1323. udmurttien nimissä on paljon lintujen, 

eläinten ja esineiden nimiä (myös syntymäaikaan

ja paikkaan liittyviä, vrt. ensimmäiset syntymän 

jälkeen nähdyt asiat).

1324. udmurtit voivat valita nimen tekemällä 

taian, odottamalla vierasta / ennettä tai 

pyytämällä perheen nuorinta lausumaan 

sanoja.

1325. saamelaisten mukaan nimi ja luonne 

ovat yhteydessä toisiinsa (vaihdetaan jos ei 

vastaa lapsen luonnetta / jos alkaa sairastella).

1326. saamelaisten nimeämistapoihin kuuluu 

taikakalujen ja koivunlehvien käyttäminen

(taikakalusta tulee lasta suojeleva esine, 

vrt. suojelushengen sija, koivunlehvät  

=keväällä syntyminen).

1327. marien mukaan nimi suojelee lasta ja 

toteuttaa lapseen liittyviä toiveita.

1328. marit pitävät tärkeänä että nimi sopii 

lapselle (mitä paremmin sopii sitä terveempi 

ja onnellisempi lapsesta tulee).

1329. marit pitävät itkemistä ja sairastelua 

väärän nimen enteinä (sopiva nimi etsitään 

taikojen avulla).

1330. marit antavat ensimmäisen nimen heti 

syntymän jälkeen (nimettä kuolleiden uskottu

muuttuvan metsissä vaeltaviksi levottomiksi 

hengiksi).

1331. marit pitävät toista nimeä ensimmäistä 

pysyvämpänä (toisen tiedon mukaan

ensimmäinen nimi voidaan pitää jos enteet 

hyvät / jos vanhemmat pitävät nimestä).

1332. marit voivat vaihtaa lapsen nimen  

isompien enteiden / tapahtumien jälkeen 

(sairaudesta toipuminen, hukkumasta

pelastuminen, vrt. nimen pitäminen,

suojeli lasta).

1333. marit kutsuvat ensimmäistä nimeä 

saunanimeksi (monca lym, annetaan 

pesemisen yhteydessä, toisen tiedon mukaan 

napanuoraa katkaistaessa, pupochnoe imja

=napanuora nimi).

1334. marit kutsuvat kätilöä sanoilla kolomde 

kuva, kuvavaj ja vava (vrt. vauva, voi antaa 

lapselle toisen nimen, vrt. suojelushengen,

yhden omistaan).

1335. marit voivat kutsua nimeämiseen 

arpomiseen erikoistuneen noidan 

(molla / muzan, vrt. jos lapsi ei tunnu 

rauhoittuvan).

1336. marien mukaan ensimmäinen 

syntymän jälkeen saapunut vieras voi antaa 

lapselle nimen (pidetty hyvänä enteenä, 

vrt. suojelushengen hahmona).

1337. marien mukaan nimeäjinä voivat 

toimia äidin vanhemmat (tytölle äidin 

äiti, pojalle äidin isä, vrt. lasten kuuluminen

äidin sukuun).

1338. marit voivat nimetä lapsen syntymäpaikan 

(nurij, nur=nurmi) tai ajan mukaan (semikej, 

semik=kesäkuun pyhiä).

1339. marit voivat liittää nimeämiseen taian, 

toiveen tai rukouksen (jos lapsesta toivotaan 

jotain erityistä).

1340. marit voivat arpoa nimen keinuttamalla 

lasta sylissä sopivia nimiä luetellen (valitaan

nimi jonka kohdalla aloittaa tai lopettaa 

itkun).

1341. marit voivat arpoa nimen tulen keralla 

(hetki jolloin taula leimahtaa tuleen,

vrt. nimen paneminen, panu=tuli).

1342. marit voivat arpoa nimen leipomalla

(leivokset nimetään ja paistetaan, valitaan 

parhaiten onnistunut).

1343. marien nimijäisiin kuuluu puuron 

ja pannukakkujen paistaminen, yhdessä 

syöminen ja rukouksen lausuminen 

lapsen terveydeksi.

1344. marit voivat arpoa nimen lausumalla

sukulaisten nimiä tulen ääressä (valitaan 

nimi jonka kohdalla lapsi äännähtää).

1345. marien mukaan sukulaisen nimen

antaminen ohjaa lasta samanlaiseen 

elämään kuin nimen edellisellä kantajalla 

(hyvän onnen jatkuminen).

1346. marien mukaan lasten nimien tulee 

sopia yhteen vanhempien nimien kanssa 

(pocela lymdas, poikien isän nimen ja 

tyttöjen äidin nimen, vrt. nimissä oltava 

samalta kuulostavia äänteitä).

1347. marien mukaan poikien nimet voivat 

muistuttaa toisiaan ja tyttöjen toisiaan.

1348. marit voivat antaa nimen jonkun 

tuntemansa tai kunnioittamansa ihmisen

mukaan (jolloin lapsen toivotaan saavan 

tämän piirteitä).

1349. marit voivat antaa nimen sukupuolen 

tai luonteen mukaan (pojalle pator=vahva, 

tytölle somaj=tunteikas, hellä).

1350. marien mukaan uusi nimi (uzalome 

lym) suojelee lasta tätä vaivanneilta 

vahingollisilta hengiltä (vrt. uusi

suojelushenki).

1351. marit kutsuvat kaunista sanalla cewer 

(vrt. severi, luonnenimet).

1352. marit kutsuvat itseä vanhempia ja 

nuorempia sukulaisia samalla sanalla 

(isy=itseä vanhemmat miehet, 

vanhemmat veljet).

saamelaiset kutsuvat

joukkoa / ryhmää sanoilla

juavkku ja juavhu.

saamelaiset kutsuvat

perhettä sanoilla peera

ja perruu (vrt. pera, perua).

saamelaiset kutsuvat väkeä 

sanalla vieha (talonväki

=taluvieha).

saamelaiset kutsuvat suomalaisia

sanalla lädi (lädikanda

=suomalaispoika, vrt. lätti

=baltti, vrt. lädi=lempeä,

vrt. lattia).

saamelaiset kutsuvat

päällikköä sanoilla hovda

ja hoovda (vrt. ovda=etu,

etummainen).

saamen kieliin kuuluu 

nuorittakiela (koltansaame), 

pajekiela / orjalakiela 

(pohjoissaame, tunturisaame) 

ja aanaarkiela / anarakiela 

(inarinsaami).

saamelaiset kutsuvat 

kieliä sanoilla päikkikiela 

(kotikieli, vrt. päivän heimon), 

hyelkkikiela (sukukieli, 

vrt. hylkeen heimon) ja euarvikiela 

(sarvikieli, vrt. peuran heimon,

vrt. salakielet).

saamelaiset kutsuvat nimeä

sanoilla nomma ja nooma

(vrt. Nom=ylisen haltija,

ylisestä saapuvat 

nimisielut).

saamelaiset kutsuvat

nimeämistä / nimittämistä

sanoilla nabded ja nabdam 

(myös olettaa).

saamelaiset kutsuvat sukua

sanoilla suha ja suuha 

(suhanomma=sukunimi,

vrt. suhata).

saamelaiset kutsuvat

sukulaista sanoilla suhalas

ja suhalaa (vrt. sulasas

=kaltainen).

saamelaiset kutsuvat suomea 

sanalla suoma (vrt. suma, soma,

vrt. suo-maa, su-oma).

saamelaiset kutsuvat

sukupolvea sanoilla puolva 

ja suhapuolva.

saamelaiset kutsuvat

nimittämistä ja kutsumista

sanoilla koeodid ja 

koeeood (vrt. koe-odd,

sielujen nimet).

saamelaiset kutsuvat

nimittämistä sanoilla

nomattid ja noomat

(vrt. nomat=omat,

vrt. jäniksen nimet).

saamelaiset kutsuvat

ässättömää lasten kieltä 

puhuvaa sanalla ucastittid

(vrt. vanhemmat 

heimokielet).

saamelaiset kutsuvat

muistuttamista / jonkin

kaltaisena pitämistä

sanalla sulastittid 

(vrt. suu, sulka, 

sulassa sovussa).

saamelaiset kutsuvat

nimittämistä sanoilla

nobdud, nobduum ja nabdoo 

(vrt. nouto, nato).

saamelaiset kutsuvat

kuntaa sanoilla kode ja kodde 

(sijdakodde=kyläkunta

suhakodde=sukukunta,

päikkikodde=paikkakunta, 

vrt. päivän).

saamelaiset kutsuvat

vanhempia sanalla

vanhimeh.

saamelaiset kutsuvat

sukulaista sanoilla

hyelkki ja hyelhi 

(vrt. hylkeen heimo).

saamelaiset kutsuvat

sukua, jälkeläisiä ja tapaa

sanalla nääli (vrt. naali).

saamelaiset kutsuvat

kaimaa sanoilla käimi

ja kääimi (vrt. ka-imi,

haltijanimet).

saamelaiset kutsuvat

seuraa / seuruetta sanoilla

servi, seervi, seäbrr 

ja seärvv.

saamelaiset kutsuvat

joukkoa / seuruetta

sanoilla käzzi ja kääzi

(vrt. kadz-henget).

saamelaiset kutsuvat

joukkoa / porukkaa

sanoilla kezzi ja keezi.

saamelaiset kutsuvat

muuanta / harvaa sanoilla

suamis ja suammas

(vrt. sumi, sami, suomi).

saamelaiset kutsuvat

käräjiä sanoilla

keerriv ja keriveh

(vrt. keritä, omat

heimotapaamiset).

saamelaiset kutsuvat

pitäjää sanoilla

pitejas ja pitejaa.

saamelaiset kutsuvat

karjalaisia sanoilla

kärjillas ja kärjillii 

(vrt. kar-jilli, 

karjalla eläjä).

saamelaiset kutsuvat

heimojaan sanoilla nuorttalas

(koltta, vrt. nuortta=itä), 

anaras (inari), avveellas (ivalo),

piäccamlas (petsamo)

ja ucjuvlas (utsjoki).

saamelaiset kutsuvat

sukua / sukulaista

sanalla hiäimu 

(vrt. heimo, hi-aimu).

saamelaiset kutsuvat

seuruetta sanalla faaru.

saamelaiset kutsuvat 

vainolaisia sanoilla cude,

tjuvrie, tjuddee, tjuddie ja

tjuhte (vrt. tsuudit).

saamelaiset kutsuvat 

vainolaisia sanoilla

cutte, cude, cuudd, cudd

ja citte (vrt. sudet,

suden heimo).

saamelaiset kutsuvat

kaimaa sanoilla kajme, kaime,

gaibme, käjmi, käimm, kajm 

ja kajma (vrt. ka-ime).

saamelaiset kutsuvat

karjalaisia / ryöväreitä

sanoilla gaarjele, gairela, 

kaarjiel, karjel, garjel, kärjil, 

kärjjel, karjel ja karjele

(vrt. saamelaisilta

ryövätyt maat).

saamelaiset kutsuvat

kaimaa / kuomaa sanoilla

guöjmie, gueibmee, kuojpmie, 

kuoime, guoibme, kyejmi, 

kueimm, kujm, kiejm ja kojme

(vrt. koi-mie, päivästä

saapuvat sielut).

saamelaiset kutsuvat nimeä

sanoilla nimme, namma, 

nomma, nomm, nemm ja neme 

(vrt. Na-ama, Ni-ime, 

nimien antaja=naispuolinen 

ylisen henki).

saamelaiset kutsuvat

nimittämistä sanoilla

näbdiestidh, nabdostit, 

nabtastit, nabtet, nawdet,

nabded, nabdded, namded

ja nemte.

saamelaiset kutsuvat

saamelaisia sanoilla same,

saamie, sabmee, saapmie, 

sapme, sabme, säämi, säämm, 

samm ja samme (saa-mie,

vrt. koi-mie, heimojen 

nimiä).

saamelaiset kutsuvat

ei-saamelaisia sanoilla

daaruo, daarroo, taarruo,

tarro, darro, taru, taarr,

tarr, tarra ja taro.

saamelaiset kutsuvat

kaltaista sanalla nallsem 

(vrt. nalle).

saamelaiset kutsuvt

pakanallista sanalla veartem

(vrt. veri, vertainen).

saamelaiset kutsuvat

perinnöllistä / perinteistä

sanoilla ärbbsaz ja 

ärbbvuodlaz.

saamelaiset kutsuvat

semmoista sanoilla

timuvddem ja timokam

(vrt. timo, timotei).

saamelaiset kutsuvat

turjansaamea sanalla

taarjas (tarja=turja).

saamelaiset kutsuvat

esivanhempia sanoilla

maaddar-ruod ja maaddarpuärraz

(maaddaräkk=maddarakka,

esiäiti).

saamelaiset kutsuvat

hammasvaadinta sanoilla

päännäldd (vrt. lapsille

annetut nimikot).

saamelaiset kutsuvat

heimoa sanoilla maadar ja

roodd.

saamelaiset kutsuvat

hellittelynimeä sanoilla

uccnoomaz.

saamelaiset kutsuvat

hölmöläisiä sanalla suutt

(suuttääkkaz=hölmöläisakka,

vrt. tsuudit).

saamelaiset kutsuvat

jälkeläistä sanalla

koormlac.

saamelaiset kutsuvat

kansaa sanoilla aalmi

ja narod (vrt. alm=ilma).

saamelaiset kutsuvat

kansaa ja heimoa sanalla meer 

(meersazvuott=kansallisuus,

meerlikk=heimo, vrt. meri).

saamelaiset kutsuvat

kuopusta sanalla vaahkar.

saamelaiset kutsuvat

perhettä sanalla piar

(piaroovvad=tulla

perheelliseksi,

piarlaz, piarnek

=perheellinen).

saamelaiset kutsuvat

liikanimeä sanoilla

njazztumnomm.

saamelaiset kutsuvat

lisänimeä sanoilla

laassnomm.

saamelaiset kutsuvat

merisaamelaista sanalla

varjjos (vrt. varjo).

saamelaiset kutsuvat

metsäsaamelaista sanalla

vuerjjos.

saamelaiset kutsuvat

nimeämistä sanoilla

noomted ja noomeed 

(vrt. alkuhenki Noom).

saamelaiset kutsuvat

joksikin kutsumista

sanoilla koccad ja 

koocceed.

saamelaiset kutsuvat 

taistelupaikkaa sanoilla

cuudcuoppamsaajj (vrt. 

tsuudit).

saamelaiset kutsuvat

pikkunimeä sanalla noomaz 

(vrt. kaksi nimeä, 

toinen ylisestä).

saamelaiset kutsuvat

sukua sanalla sokk

(sokkvuvdd=suvun alue).

saamelaiset kutsuvat

sukulaista sanoilla

rooddlaz ja ruott

(vrt. ruottalainen,

vrt. svensk).

saamelaiset kutsuvat

vainolaista sanalla

ruocc (vrt. suomalaisten

kutsuminen ruotseiksi).

saamelaiset kutsuvat

sukupolvea sanoilla

puolvv ja puolvvok.

saamelaiset kutsuvat

suomalaisnaista sanoilla

riuggi ja lääddriuggi.

saamelaiset kutsuvat

syrjäänejä sanalla

soornec (vrt. komit).

saamelaiset kutsuvat

turjan saamelaista

sanoilla tarjjlaz

(vrt. tarja=orava,

loz=henki).

saamelaiset kutsuvat

vainolaista sanalla

cuudd (vainolaispäällikkö

=cuudättam, vainolaistarina

=cuudmaainas).

saamelaiset kutsuvat

vihollista sanalla

vajjlaz (vihanpito=vajjos, 

vaajj).

saamelaiset kutsuvat

sotaa sanalla väinn

(väinnummus=sotiminen,

vrt. väinö=vaino).

saamelaiset kutsuvat

peitenimeä sanoilla

peittnomm (peittkioll

=peitekieli).

saamelaiset kutsuvat

nimikkoa sanalla

nommsaz.

saamelaiset kutsuvat

kimppuun hyökkäämistä

sanoilla vargiittid ja vargit 

(vrt. varangit, vrt. samojedien 

karhunimet).

saamelaiset kutsuvat

tonttuja / kääpiöitä

sanalla ceäkkli.