SUKULAISUUS

1. uralilaisten kansojen vanhin tunnettu sukulaisuusmalli 

perustui kahteen tai kolmeen keskenään ristiinnaivaan 

totemistiseen alkuheimoon (karhumiehet hakivat puolisot 

jänis-heimosta, kotkaheimoon kuuluvat ottivat vastaan 

kosijoita pähkinähakki-heimosta).

2. kustakin alkuheimosta polveutui kolmesta seitsemään 

(nenetseillä 5-6) pienempää totemistista sukua tai perhettä 

joita kutsuttiin pyhän eläimen (majava, huuhkaja) tai 
eläintä tarkoittavan kiertoilmaisun mukaan (por maxum

=porin eli karhun kansa, pupi-sir=hengen eli karhun väki).

3. totemistiseen sukuun kuuluvat jakoivat yhteisen 

syntytarinan, laulut, tanssit, salaisuudet, pyynti ja 

laidunmaat, haltijat, uhripaikat, pyhäköt ja käyttäytymistä 
ohjaavat säännöt. 

4. totemistisia sukuja voidaan kuvailla etujen ja 

velvollisuuksien mukaan (ne-jotka-pitävät-yhtä, ne-jotka

-auttavat-toisiaan, ne-jotka-jutaavat-yhdessä, ne-jotka

-pyytävät-yhdessä, ne-jotka-antavat-toisilleen-lahjoja, 

ne-jotka-uhraavat-samoissa-paikoissa, ne-jotka-laulavat

-samoja-lauluja).

5. totemistisen suvun omaisuuteen (vaatteisiin, esineisiin, 

porojen koristeluihin) kirjailtua tai kaiverrettua kuviota 

kutsutaan pasiksi tai posiksi (toisaalla kutsuttu tähdeksi,

saamen tietta, marin tiste, selkupin tamgas).

6. polveutumista katsottiin alunperin naisen suvusta 

(lapset perivät äitinsä toteemin) mistä kertoo karjalaisilta, 

saamelaisilta, selkupeilta ja manseilta tavattu naisen 

perheen luona asuminen ja samasta viestivät sanonnat 

("kotonna lapsi enolassa"), sukulaisnimet (nganasanin 

mies=kodyumu) ja naisten tapa pitää oma heimonimi

(silloinkin jos muuttaa miehen perheen luokse).

7. polveutuminen vaihtui miehen sukuun sotaisten 

aikojen ja miesvaltaisten kansojen vaikutuksesta 

("autuas s oon emännän sukulaanen, mutta taivanen 

isännän").

8. toisen tulkinnan mukaan tyttö jatkaa äidin sukua ja

poika miehen sukua (mitä tukee tyttöjen ja poikien 

erilaiset nimeämistavat, etenkin volgalaisilla).

9. totemistista sukua pidetään tukea, turvaa ja 

jatkuvuutta antavana suurperheenä.

10. sanalla rakkaus tarkoitetaan sukurakkautta 

("lampaat on rakkahii, ne pysyy yhes", hantin raxi, 

raxti=miellyttävä, sukulainen, mansin row, rown-ut

=lähelle päästettävä, sukulainen, samojedin rak

=läheinen, sukulainen, unkarin rokon=lähellä oleva, 

sukulainen).

11. samaan polveen kuuluvia kutsutaan yhteisellä 

nimellä (nganasanin iri=ukko=kaikki isovanhempien 

polveen kuuluvat miehet, imi=akka=kaikki 

isovanhempien polveen kuuluvat naiset).

12. sukulaisuutta ilmaisevat nimet ovat nykyistä

lukuisampia ja tarkempia (nganasanin inidem

=vanhemman siskon puoliso, inidem idi=isän 

vanhemman siskon puoliso).

13. sukulaisnimiä voidaan käyttää elävistä ja kuolleista 

("täti tuli käymään", tädin hengestä).

14. sukulaisnimiä voidaan yhistää henkilönimiin 

(seppo-eno, kaisa-sisko).

15. sukulaisnimiä pidetään nimistä vanhimpina 

(lyhyitä ja heimokohtaisia).

16. sukua tarkoittavalla sanalla on monia vastineita

(vanhin malli kantaheimo perheineen eli

sukuhaaroineen).

17. sanan kotoperäisiin vastineisiin kuuluu ukon väki 

(miehen puolen suku), akan väki (naisen puolen suku), 

synty (yhen synnyn omaava, yhestä syntynyt), emon ala 

(yhen emon imettämä, yhen emon kasvattama), 

rakas (sukulainen, läheinen), juonne (yhtä juonnetta 

eli jonoa oleva, yksiä polkuja tallaava), kanta, kanto 

(yhtä kantaa oleva, yhet juuret omaava), perhe, perä 

(yhen alkuperän omaava, yhtä perää elävä), kunta 

(yhtä joukkoa eli piiriä oleva), lähimmäinen, läheinen 

(lähellä oleva, lähelle päästettävä), madda, manta, mantu 

(yheltä maalta oleva, yhestä tyvestä tuleva), naala, nalle 

(yhen naaman eli näön omaava, yhet piirteet omaava), 

omainen, ummi, oabmahas (omanlainen, omalta tuntuva)

ja polvi, buolva (yhteen polveen kuuluva, yhellä polvella 

istunut, yhen polven eli joenmutkan varrelta tuleva, 

"pojasta polvi paranee").